Erityisherkkyys: todellisuutta vai pseudotiedettä

Andy Mort

Tiistai 24. kesäkuuta 2025 Alkuperäinen teksti: High Sensitivity: Real or Pseudo-Science? (käännös: Deepl)

Keskustelimme äskettäin Haven Caféssa siitä, vaikuttavatko nuoremmat ihmiset olevan vastahakoisempia hyväksymään erityisherkkyyden olemassaolon. Joku kysyi, mistä tämä voisi johtua (jos se todellakin on totta), varsinkin kun monet kuitenkin samaistuvat syvästi kuvattuihin kokemuksiin. Pidetäänkö sitä pseudotieteenä, pop-psykologiana tai yksinkertaisesti jotenkin merkityksettömänä? Ja jos näin on, miksi?

Kysymys ”Onko se todellista?” on usein läsnä rivien välissä – erityisesti akateemisissa tai tieteellisissä piireissä, joissa termi ”erittäin herkkä ihminen” voi herättää hämmennystä tai jopa pilkkaa.

Aistitiedon käsittelyn herkkyys (Sensory Processing Sensitivity, SPS) ei ole lueteltu DSM-luokituksessa, koska sitä ei tunnusteta häiriöksi eikä sitä siksi voida diagnosoida tai hoitaa kliinisesti. Vaikka sitä joskus erehdytään pitämään ”tilana” tai poikkeavuutena, etenkin kun se on ristiriidassa vallitsevan kulttuurisen narratiivin kanssa (herkkyys on ongelma, joka on korjattava), se on normaali biologisen temperamentin vaihtelu, jota havaitaan 20–30 prosentilla yksilöistä monissa tutkituissa lajeissa.

Maailmassa, jossa eroja pidetään vakavina vain silloin, kun ne voidaan nimetä ytimekkäästi, luokitella täydellisesti ja lopulta muuttaa rahaksi, SPS jää tavanomaisten tunnustamisjärjestelmien ulkopuolelle.

Onko erityisherkkyys todellinen asia?

Minulta kysytään joskus hieman skeptisesti ja kulmakarvat koholla: ”Onko erityisherkkyys todellinen asia?” Tässä kirjoituksessa tarkastelen tätä kysymystä, en puolustelevasti, vaan koska uskon, että herkkyyden ymmärtäminen, hyväksyminen ja vahvistaminen on ratkaisevan tärkeää tulevaisuudellemme tällä planeetalla.

Mitä on aistitiedon käsittelyn herkkyys?

Kun ihmiset puhuvat ”erityisherkkyydestä”, he tarkoittavat yleensä aistitiedon käsittelyn herkkyyttä (SPS), biologista ominaisuutta, jota tutki ensimmäisenä psykologi Dr. Elaine Aron 1990-luvulla.

Keskeisiä piirteitä ovat:

• Tiedon (sisäisen ja ulkoisen) syvällinen käsittely

• Suurempi alttius ylivireytymiselle ja ylikuormittumiselle

• Vahva emotionaalinen reagointikyky ja empatia

• Korkeampi tietoisuus ja havainnointi ympäristön hienovaraisista yksityiskohdista
  

SPS ei ole yksinomaan ihmisille ominaista. Sitä esiintyy yli 100 lajilla (esim. linnuissa, kaloissa, koirissa, apinoissa), joissa noin neljännes yksilöistä käsittelee ärsykkeitä perusteellisemmin ja toimii varovaisemmin. Evoluution kannalta tämä voi tarjota selviytymisetuja.

Toisin sanoen herkkyys ei ole puute tai vika. Se on strategia, joka on kehittynyt kanssamme ja on arvokas monissa yhteyksissä, vaikkakaan se ei ole aina ihanteellinen kaikissa tilanteissa.

Onko erityisherkkyydelle tieteellistä perustaa?

Lyhyt vastaus: kyllä. SPS:ää tukevia vertaisarvioituja tutkimuksia on yhä enemmän.

Tärkeimpiä ovat:

• Aivokuvantaminen (fMRI) paljastaa lisääntynyttä aktiivisuutta empatiasta, tietoisuudesta ja aistien käsittelystä vastaavissa aivojen alueissa – erityisesti insulassa ja peilneuronijärjestelmissä – henkilöillä, joilla on korkeat SPS-pisteet.

• Geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että erot serotoniini- ja dopamiinijärjestelmissä ovat yhteydessä herkkyyteen.

• Kognitiiviset kokeet paljastavat, että herkät ihmiset käsittelevät tietoa syvällisemmin ennen reagoimista, erityisesti hienovaraisiin vihjeisiin.

Tutkijat kuten Bianca Acevedo ja Arthur Aron (Elaine Aronin aviomies ja tutkimuskumppani) ovat laajentaneet tätä alaa. Kyseessä ei ole populaaripsykologia, vaikka suosio joskus hämärtää tämän rajan.

Miksi siis erityisherkkyyttä kohtaan suhtaudutaan niin skeptisesti?

Miksi erityisherkkyys sivuutetaan edelleen tieteellisistä tutkimuksista huolimatta?

Ei häiriö, joten puuttuu ”legitimiteetti”

Kuten jo mainittiin, aistien käsittelyherkkyys (ei pidä sekoittaa aistien käsittelyhäiriöön, joka on neurologinen vaikeus aistien kautta saatavan tiedon käsittelyssä) ei sisälly DSM:ään (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders), joka on psykologisen legitimiteetin portinvartija. Mutta SPS ei ole häiriö – se on piirre, jota ei ole tarkoitettu diagnoosiin tai hoitoon.

Lääketieteellisessä kulttuurissa piirteet, joita ei voida diagnosoida, voivat jäädä huomiotta, hylättäväksi ja tutkimattomiksi.

Suosio heikentää käsitettä

”Erityisherkän henkilön” julkinen kuva ei ole aina auttanut asiaa. Verkkokyselyt, pastellivärit ja epämääräiset ”maagisen empatian” meemit antavat vaikutelman, että kyseessä on trendikäs internet-leima eikä vakava piirre.

Päällekkäisyydet muiden piirteiden kanssa

SPS on osittain päällekkäinen introversio-ominaisuuden, autismin, ADHD:n, ahdistuneisuuden ja traumareaktioiden kanssa. Tämä moninaisuus voi olla hämmentävää ja johtaa liialliseen yksinkertaistamiseen. Herkkyys on vaikeasti luokiteltava, koska se ilmenee jokaisessa meistä eri tavalla.

Psykologian rakenteelliset rajoitukset

Psykologia on kehittynyt teollisissa, kapitalistisissa järjestelmissä, jotka on suunniteltu käyttäytymisen havainnoimiseen, luokittelemiseen ja sääntelemiseen. Helposti mitattavat ja ulkoisesti havaittavat piirteet ovat yleensä etusijalla. Sisäiset, suhteelliset ja kontekstisidonnaiset piirteet, kuten SPS, ovat haastavampia tutkia ja helpommin huomaamatta jääviä, varsinkin koska ne luonnostaan kyseenalaistavat ja kritisoivat joitakin normeja ja oletuksia, joita meitä kannustetaan hyväksymään.

Sukupuoleen liittyvät oletukset ja kulttuurinen ehdollistuminen

Herkkyyden ajatellaan usein olevan yleisempää naisilla, mutta tämä on todennäköisesti pikemminkin kulttuurinen kuin biologinen ilmiö. Eläintutkimukset osoittavat, että herkkyys jakautuu suunnilleen tasaisesti sukupuolten välillä.

Miehet ilmoittavat herkkyydestään usein vähemmän, koska yhteiskunnalliset normit eivät kannusta tunnetilojen tiedostamiseen tai tunnustamiseen.

Tutkimusvälineemme ovat muotoutuneet näiden kulttuuristen ennakkoluulojen pohjalta, jotka aliarvioivat herkkyyden ja vääristävät dataa.

Kyse ei siis ole vain herkkyyden väärinymmärryksestä. Rakenteet, jotka olemme luoneet ihmiskokemuksen määrittelemiseksi ja legitimoimiseksi, eivät ole koskaan olleet tarkoitettuja sitä varten.

Siksi erityisherkkyys voi tuntua sekä tutulta että vaikeasti ymmärrettävältä. Se on syvästi todellinen kehossa, mutta puuttuu hallitsevista käsityksistämme. Se ei ole epävakaa tai väärä, vaan yksinkertaisesti ristiriidassa järjestelmien kanssa, jotka määrittelevät, mikä on todellista.

Psykologian rajoitukset

Kysymys ”Onko erityisherkkyys todellista?” olettaa usein, että psykologia on paras tai jopa ainoa keino ymmärtää sitä. Mutta aistitiedon käsittelyherkkyys esiintyy useiden tieteenalojen risteyskohdassa:

Biologia ja evoluutiotiede: SPS esiintyy hermoston herkkyydessä, käyttäytymisekologiassa ja evoluutiostrategiassa. Tämä piirre esiintyy yli 100 lajissa ja tarjoaa sopeutumiskykyä, kuten paremman ympäristön tuntemuksen ja varovaisuuden ennen toimimista.

Sosiologia: Tutkii, miten kulttuurit ja ryhmät edistävät tai rajoittavat tiettyjä piirteitä, kuten nopeutta, lempeyttä, sitkeyttä, herkkyyttä, avoimuutta ja tunne-elämän hillintää.

Antropologia: Tarjoaa esimerkkejä yhteiskunnista, jotka arvostavat herkkyyttä ja pitävät sitä moraalisen selkeyden, hengellisen oivalluksen tai syvällisen ihmissuhdeviisauden lähteenä.

Filosofia: Herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä tietoisuudesta, havainnoinnista ja siitä, miten annamme merkityksen kokemuksillemme, erityisesti niille, jotka eivät sovi tavanomaisiin logiikan tai tehokkuuden malleihin.

Yhden tieteenalan, etenkin teollisuuden, kapitalismin ja maskuliinisten ideoiden muovaaman, avulla ei voi koskaan täysin ymmärtää herkkyyttä.

Luokittelun tarve

Suuri osa HSP:tä ympäröivästä jännitteestä näyttää johtuvan luokittelun tarpeestamme:

• Mihin laatikkoon minä kuulun?

• Onko erityisherkkyys todellinen asia?

Nämä kysymykset eivät ole huonoja, mutta ne heijastavat laajempaa kulttuurista pyrkimystä tehdä ihmisistä mitattavia, markkinoitavia ja hallittavia. Tässä mielessä psykologia voi tuntua kapitalismin työkalulta: se antaa meille juuri tarpeeksi kieltä, jotta voimme tietää, mikä meissä on ”vialla”, jotta voimme palata töihin tai tulla luokitelluiksi sen mukaisesti.

Mutta herkkyyden ymmärtämisen arvo ei ole platonisen ihanteen, täydellisen mallin ”todellisesta HSP:stä” olemassaolon todistamisessa. Kyse on resonanssista, ei olemuksesta.

Kyse on siitä, että tunnistamme malleja siinä, miten käsittelemme maailmaa, vahvistamme tarpeitamme ja löydämme kielen, joka tukee tietoisuutta, ei sulkeakseen meitä laatikoihin, vaan suunnitellakseen elämää paremmin eri ehdoilla.

Mitä erityisherkkyys ei ole

Väärinkäsitykset johtuvat siitä, mitä ihmiset ajattelevat korkean herkkyyden tarkoittavan:

• Se ei ole mielen sairaus tai diagnoosi.

• Se ei ole PTSD tai kompleksinen trauma (vaikka trauma voi vaikuttaa herkkyyden ilmentymiseen).

• Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen ahdistuneisuus.

• Se ei ole tekosyy välttää elämää, ihmisiä tai haasteita.

• Kyse ei ole siitä, että olisi parempi, syvällisempi tai hauraampi kuin muut.

HSP ei ole klubi tai yhteisö. Se on vain yksi monista (vaikkakin merkittävä) piirteistä, jotka tekevät meistä meidät.

Kun se ymmärretään väärin, sitä saatetaan pitää taakkana tai jotain yliluonnollisena. Mutta kun se ymmärretään, siitä voi tulla normaali, arvokas ja luonnollinen osa tapaamme navigoida maailmassa yksilöinä ja yhteisöinä.

Entä jos se on jotain muuta? Herkkyys, autismi ja trauma

Kun kerron ajatuksiani erityisherkkyydestä, ihmiset vastaavat joskus, että se kuulostaa autismilta tai traumalta. Eivätkä he ole väärässä, sillä näissä on yhtäläisyyksiä.

Todellisuudessa monet pinnallisista käyttäytymismalleista, joita yhdistämme SPS:ään tietyissä olosuhteissa (vetäytyminen, voimakkaat tunteet, herkkyys äänille, vaikeudet vilkkaissa ympäristöissä), voivat esiintyä myös seuraavissa:

• Autismikirjon häiriöt

• Kehitykseen tai kiintymykseen liittyvät traumat

• ADHD ja muut neurotyypillisyydestä poikkeavat tilat

  
  

Tämä ei tarkoita, että SPS olisi epätosi tai että se olisi ”vain” jokin muu asia. Se kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että samalla käyttäytymisellä voi olla erilaisia syitä, ja vaikka nimitykset ovat hyödyllisiä, ne eivät koskaan kerro koko totuutta.

Joidenkin ihmisten herkkyys voi johtua pääasiassa temperamentista. Toiset saattavat kärsiä aiempien kokemusten aiheuttamasta hermoston säätelyhäiriöstä. Usein kyse on molemmista.

Siksi en pidä korkeaa herkkyyttä täydellisenä luokkana, vaan linssinä. Linssinä, joka auttaa joitakin meistä ymmärtämään, miten suhtaudumme maailmaan, vaikka se ei olekaan koko kuva.

Todellinen kysymys

Onko erityisherkkyys siis pseudotiedettä? Ei. Tiede on olemassa. Se ei vain aina ole sitä, mitä odotamme sen olevan.

Ehkä parempi kysymys ei ole, onko se ”tarpeeksi tieteellistä”, vaan onko se tarpeeksi merkityksellistä muuttamaan suhtautumistamme itseemme ja maailmaan.

Jos huomaat usein olevasi syvästi vaikuttunut kauneudesta, melusta, julmuudesta tai ruuhkaisista tiloista enemmän kuin muut ympärilläsi, et tarvitse tieteellistä vahvistusta todentaaksesi kokemuksesi olevan todellinen.

Sinä tiedät sen jo.

___

Andy Mort, UK Professionally qualified coach, songwriter, and artist

Through workshops, coaching and The Haven membership, I help highly sensitive people (and those who feel things deeply) connect with and use their natural creativity to befriend their nervous system and design life in sustainable, meaningful, and playful ways that reflect who they are.

Käännetty ja julkaistu Andyn luvalla. - Tuula