KEHO JA MIELI > Suorittamisesta, ylivireydestä ja alivireydestä

Ylivireydestä, alivireydestä ja suorittamisesta

 

Suorittamisen määrästä ja laadusta tulee helposti erityisherkälle oman ihmisarvon mittari. Muut näyttävät jaksavan loputtomasti, eikä hiljaisuutta ja omaa rauhaa tarvitsevaa ymmärretä. Tullakseen hyväksytyksi erityisherkkä yrittää mukautua siihen, mitä pidetään normaalina. Pyrkiessään kameleonttimaisesti sopeutumaan, miellyttämään muita tai tavoitellessaan täydellisyyttä, hän kuitenkin usein päätyy suorittamaan jopa muita enemmän. Seurauksena on pitkäaikainen ja kumuloituva hermoston ylivirittyneisyys. Lupa lepoon tulee vasta sairastumisten tai loppuunpalamisten kautta. Jos lepoa sallii itselleen silloinkaan.


Erilaisuus ei ole huonommuutta, se pitää sallia itselleen siinä missä muillekin. Oman itsen kuuntelu, omien tarpeiden tunnistaminen ja hyväksyminen tuottavat lopulta tuottavamman työntekijän, tasapainoisen ja läsnäolevan vanhemman sekä elämästään nauttivan ihmisen.

 

Sopivan viretason ylläpito on ensiarvoisen tärkeää. Alla olevassa kuvassa punainen viiva kuvaa erityisherkän vireystason vaihtelua, vihreä viiva valtaväestön vireystason vaihtelua samassa stimulaatio- tai stressikuormituksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylivireydestä

Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin on usein ulospäin huomaamatonta, vaikka hän kokisi hyvin voimakkaana hermoston ylikuormittumisesta johtuvan fyysisen epämukavuuden tai tunnekuohut. Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee mm. tavallista herkemmin ja voimakkaammin kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli). Esimerkiksi innostuminen, jännitys, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua koko kehossa.

 

Liika stimulaatio aiheuttaa erityisherkälle helposti lyhyt- tai pitkäkestoisen ylivireystilan (muutamasta tunnista useisiin päiviin). Yliviretilan laukaisemissa erilaiset kehotietoisuusharjoitteet toimivat tehokkaana apuna.
 

Ylivireystilan voi helposti sekoittaa ahdistuneisuushäiriöön, koska oireet ja tuntemukset ovat hyvin pitkälle samoja. Yliviretuntemuksia voivat olla esim.

  • huimaus

  • sisäinen tärinä tai lepatus

  • tavallista herkempi liikuttuminen tai itkuisuus

  • yleinen reaktiivisuus

  • pahoinvointi

  • rytmihäiriöt

  • poissaoleva olo, esim. vaikeus ymmärtää tai hahmottaa mitä puhutaan

  • aivosumu, epätodellinen olo

  • keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet

  • loppumaton ajatusmyllerrys

  • univaikeudet (ylivireestä tai ylikuormittumisesta johtuvat)

  • ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot

Zeneraattorit: Ylivireys - energiankäytön tuhlaajapoikailmiö

Highly Sensitive and Creative: Highly Sensitive People and Depression: Overstimulation May Lead to Depression
Heidi Saywyer: How stress and overwhelm manifests in highly sensitive people

 
Ylivireisyyttä, ahdistuneisuutta vai molempia?

Erityisherkän hermojärjestelmä ja keho saattavat olla lähes jatkuvassa hälytystilassa aistiärsykekuormituksesta johtuen. Ahdistuneisuusoireissa on paljon samoja tuntemuksia kuin mitä me erityisherkät koemme ylikuormitustilassa ilman, että kärsimme ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistuneisuusoireet tai vastaavat tuntemukset voivat siis joskus tai jollakulla johtua aistiylikuormittumisesta ja ylivireisyyden aiheuttamasta jännittyneisyydestä, eivät esimerkiksi murehtimisesta, huolehtimisesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta, joiden yleensä oletetaan olevan ahdistuneisuuden taustalla. 

 

Erityisherkkä on voinut elää koko elämänsä ylivireisen jännittyneenä ja ahdistuneena, eikä siten edes tiedosta niiden vaikutusta olotilaansa tai osaa kuvitella millaista on elämä ilman kehon jännittyneisyyttä tai mielen ahdistustilaa.

Tämän vuoksi herkkä ihminen tarvitsee tavanomaista enemmän keinoja, joilla voi rauhoittaa ja jäsentää olotilaansa ja palauttaa tasapainon kokemusta. Hengityksestä voi tällöin tulla herkälle tärkeä itsesäätelyapu.
Minna Martin: Herkkyys ja hengitys: Herkkyys ja viriäminen

Elaine Aronin haastattelu Global Stress Summit, 2018: Stress Sensitivity and Vantage Plasticity (32:00):
Haastattelussa Elaine Aron mainitsee, kuinka ylivireys ja ahdistuneisuus menevät erityisherkillä usein sekaisin, vaikka kyseessä on eri asia. Sen sijaan Aron yhdistää ujouden (häpeän pelko sosiaalisissa tilanteissa) ja ahdistuneisuuden. Hän kertoo esimerkkinä kuinka hänen erityisherkät poikansa olivat koulun aloituspäivänä monella tavalla ärsykkeisessä tilanteessa vetäytyneet sivummalle, jolloin opettaja oli tullut kyselemään pojilta, ovatko he ujoja. Tällä tavalla lapsille/nuorille opetetaan käsitys, että yliviretila olisi ujoutta ja ujous tuntuu kehossa ahdistuneisuuden kokemuksena. Oireet ja tuntemukset voivat kuitenkin johtua nimenomaan ylivireydestä, ei sosiaalisten tilanteiden pelosta johtuvasta ahdistuneisuudesta.

Yliviretila muistuttaa lähes täsmälleen ahdistuneisuutta, mutta helpottaa usein nopeasti, mikäli ylivirettä aiheuttavasta paikasta tai tilanteesta pääsee poistumaan ennen kuin ylivire kuormittaa kehoa liikaa. 
Lue lisää 
Ahdistuneisuudesta.

 

 

Lyhytaikainen tai kroonistunut ylivire

Äkillinen ylivire syntyy esimerkiksi säikähtäessä, jolloin adrenaliiniryöppy saa sydämen "hyppäämään" ja hakkaamaan, lihakset jännittymään ja koko kehon sekä mielen valmistautumaan taistele, pakene tai jähmety -reaktioon.

 

Jos mieli (alitajuinen tai tietoinen) arvioi alkuperäisen uhkan todelliseksi, alkaa elimistö tuottaa kortisolia, joka auttaa toimimaan valitussa selviytymiskeinossa - ruuansulatus yms. toiminnot hidastuvat tai pysähtyvät ja kaikki elintoiminnot panostetaan uhkaavasta tilanteesta selviämiseen. 

 

Alkukantaisen stressireaktion on tarkoitus kestää vain lyhyen ajan (n. 20 min) ja auttaa meitä selviämään todellisessa vaaratilanteessa. Erityisherkän kehossa stressihormonit (tai niiden vaikutus) voivat säilyä yksittäisenkin ylikuormittavan tapahtuman jälkeen epätavallisen pitkään, muutamasta tunnista useisiin päiviin.

 

Alitajuinen mieli ja keho eivät osaa erotella fyysistä ja henkistä uhkaa tai ottaa kantaa siihen, onko aina kyseessä todellinen hengenvaara. Jos olemme jatkuvassa stressaavassa tilanteessa (esim. henkinen stressi, aistiylikuormitus tai mieluisatkin, mutta ylikuormitusta aiheuttavat tilanteet), kortisolia voi erittyä jatkuvasti kuukausien, jopa vuosien ajan, aiheuttaen jatkuvan pelokkaan, ahdistuneen tai huolestuneen olotilan. Jos siitä taas seuraa jatkuvaa ylivirettä ja univaikeuksia, voi seurauksena olla muutoksia esim. serotoniinituotannossa (altistaa masennukselle). 

(Mukailtu: Aron: Highly Sensitive Person's Workbook)

 

 

Alivireydestä

Liiallinen itsensä suojaaminen ärsykkeiltä tai virikkeiltä on yhtä haitallista kuin pitkäkestoinen ylivire. Ylikuormittumisen aiheuttama burnout on kaikille tuttu, mutta alivireestä syntyvä "boreout" saattaa olla vähemmän tiedostettu tila.  Eristäytyminen ja ärsykkeettömyys lisäävät herkkyyttä ja pidemmän päälle sairastuttavat. Jokainen tarvitsee jossain määrin virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja voidakseen hyvin.

 

Aliviretilan tuntemuksia voivat olla esim.

  • apaattisuus, piittaamattomuus

  • jaksamattomuus, saamattomuus

  • itkuisuus

  • masentuneisuus, toivottomuus

  • aivosumu, epätodellinen olo

  • keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet

  • samojen asioiden märehtiminen

  • vuorokausirytmi on sekaisin

  • ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot

  • itseinho


Zeneraattorit: Alivireys - kun väsymysvelka on maksettava

 

< SIVULLE Keho ja mieli

© 2014-2019 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon