Vieraskynä: Kuinka oppia suhtautumaan muihin ihmisiin kiltimmin ja ymmärtävämmin

Tänään haluan kirjoittaa sellaisesta erityisherkkyteen liittyvästä aiheesta, johon huomaan törmääväni yhä uudestaan ja uudestaan omassa elämässäni. En ole itse erityisherkkä, mutta huomaan löytäväni itseni aina vain uudestaan erityisherkkien lähipiiristä. Olen elämäni aikana tehnyt töitä erityisherkkien kanssa, seurustellut erityisherkkien kanssa ja ylläpitänyt vahvoja ”paras kaveri”-tasoisia ystäyyssuhteita erityisherkkien kanssa.

Koska en itse ole kovin herkkä, tämä läheinen kontakti on johtanut elämän varrella jos jonkinlaisiin ristiriitoihin, väärinkäsityksiin ja suureen määrään hämmentynyttä oloa. Ajoittain toisen osapuolen ymmärtäminen (ja tämä tietysti toimii molempiin suuntiin) on ollut verrattain haastavaa. Ymmärryksen lisääntyessä suhteet ovat kuitenkin helpottuneet ja parantuneet. Tässä tekstissä haluan jakaa muutamia niistä ajatuksista ja oivalluksista, jotka ovat auttaneet niin minua kuin elämäni erityisherkkiä ymmärtämään toisiamme ja viemään suhteemme aina vain tyydyttävämmälle tasolle.

OPI HYVÄKSYMÄÄN TOISEN ”PUUTTEITA”

Yksi ajatusmalleista, joista on todella tärkeä luopua on uskomus ns. ihanneminästä. Moni ihminen näyttää olevan altis ajattelemaan edustavansa ihmisenä jonkinlaista ihannetta. Ne taas, jotka eivät tähän ihanteeseen yllä ovat jollain tavoin puutteellisia. Annan pari esimerkkiä:

1.

Minua on ilmeisesti onnistanut geenilotossa ja olen saanut itselleni kehon ja mielen, joka selviää vähällä unella, kestää hyvin väsymystä ja nälkää, ei ärsyynny tai pahastu helposti ja kestää verrattain hyvin sekä psyykkisiä että fyysisiä rasituksia. Kun aikoinaan kohtasin ihmisiä, jotka eivät olleet samalla tavalla vahvoja, ärsyynnyin usein heidän seurassaan. En pitänyt siitä, että he valittivat nälkäänsä ja väsymystään, ärsyynnyin siitä kun he käyttäytyivät väsymyksen ja nälän vuoksi kuin kiukkuiset viisivuotiaat enkä erityisesti osannut suhtautua siihen, että he pahastuivat ”milloin mistäkin pikkuasioista”. ”Ottaisi nyt itseään niskasta kiinni ja lopettaisi ton ainaisen kitinän” ajattelin usein.

2.

Nämä ihmiset taas eivät pitäneet siitä, että olin usein niin tahditon, suorapuheinen sekä muita huomioonottamaton. Heidän mielestään ihanneihminen olisi ollut empaattinen, sosiaalisesti taitava, taitava lukemaan ihmisiä ja tilanteita sekä aina diplomaattinen.

Me molemmat näytimme uskovan, että juuri oma tapa olla, elää ja käyttäytyä on ainoa oikea ja väheksyimme sekä tuomitsimme muunlaiset tavat. Todellisuudessa kaikenlaiset tavat olla ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia. Eri ihmisillä on eri heikkoudet ja eri vahvuudet ja he ovat omassa elementissään erilaisissa tilanteissa. Minä kykenen loistamaan monissa sellaisissa tilanteissa, joissa minua herkemmät ihmiset eivät pärjää, mutta olen altavastaajana monessa sellaisessa tilanteessa, jossa minua herkemmät ihmiset ovat kuin kotonaan.

Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi, vaan lähinnä erilainen. Tästä syystä on tärkeää luopua uskomuksesta, että olisi itse sen oikeanlaisempi kuin kukaan muukaan. Ei kannata uhriutua, kun joku käyttäytyy eri tavoin kuin itse toivoisi. Kun kykenee antamaan ”kaikkien kukkien kukkia”, on muiden ihmisten kanssa oleminen yhtäkkiä paljon helpompaa, rennompaa ja miellyttävämpää.

YMMÄRRÄ, ETTEI OLE OLEMASSA KAIKILLE ITSESTÄÄNSELVIÄ ASIOITA

Hyvin yleinen näyttäisi olevan monien ihmisten uskomus siitä, että jokin itselleen itsestäänselvä asia olisi sitä myös kaikille muille. ”Luulisi tuon nyt olevan itsestäänselvää!” on todella monen väärinkäsityksen ja riidan yhteydessä kuultu huudahdus.

Ja olisipa asia näin, vaan kun ei ole. Se mikä on minun mielestäni itsestäänselvää, ei välttämättä ole sitä jollekulle muulle. Se mikä on jollekulle muulle itsestäänselvää, ei ole sitä välttämättä minulle. Tietämys ja ymmärrys asioista perustuu opittuun ja kuultuun tietoon, läpikäytyihin kokemuksiin sekä omiin arvoihin ja uskomuksiin. Koska olemme opiskelleet eri asioita, kokeneet eri asioita ja koska uskomuksemme ja arvomme saattavat poiketa toisistamme, ei ole mitään perusteltua syytä uskoa, että on olemassa absoluuttisen itsestäänselviä asioita.

Miksi puhun tästä? Siksi, että ihmissuhteissa esiintyvät väärinkäsitykset perustuvat säännönmukaisesti erilaisiin oletuksiin, joita teemme toisista ihmisistä. Oletamme että hän toimii, ajattelee ja uskoo samoin kuin itse toimimme, ajattelemme ja uskomme. Usein näin onkin, muttei läheskään aina.

Mitä vähemmän oletamme tietävämme toisista jotain, sitä harvemmin olemme väärässä ja sitä vähemmän konflikteja välillemme syntyy. Kysely ja toisesta kiinnostuminen ovat yksi parhaimpia tapoja parantaa ihmissuhteitaan ja välttää konflikteja.

KYSELY ON PARAS TYÖKALUSI

Jos haluaa saada aikaan todelliseen ymmärrykseen perustuvan suhteen toisen ihmisen kanssa (olkoot hän sitten erityis- tai normiherkkä), nousee tärkeimmäksi työkaluksi kysely. Sen sijaan että olettaisit toisen ajattelevan, toimivan tai uskovan tietyllä tavalla, kysy häneltä mitä hänen mielessään todella liikkuu.

Miten sinä ajattelet tämän? Miten sinä tekisit tämän? Mitä uskot tästä?

Kysely on tietysti raskaampaa kuin oletusten tekeminen, mutta pidemmän päälle se säästää sinua ja toista osapuolta todella monelta täysin turhalta ja vältettävissä olevalta harmilta.

KOKEMUSTEN VERTAILU ERITYIS- JA NORMIHERKKIEN VÄLILLÄ ON HYÖDYLLISTÄ TOIMINTAA

Kommunikaatio-ongelmat normi- ja erityisherkkien välillä näyttäisivät perustuvan pääasiassa ymmärryksen puutteeseen. Kun toisen kokemusta ei ymmärrä, on siihen vaikea myöskään samaistua. Jos erityisherkkä on normiherkälle vain ärsyttävän heikko kitisijä ja normiherkkä erityisherkälle vain tahditon ja muita huomioonottamaton töksäyttelijä, eivät perustukset hyvälle yhdessäololle ole kovin vahvoja.

Tämän vuoksi kokemusten vertailu on todella hyödyllistä ja parantavaa toimintaa. Mitä paremmin erityis- ja normiherkät osapuolet tuntevat toistensa tapoja ajatella ja kokea maailmaa, sitä helpompaa yhteisen sävelen löytäminen on.

Kokemusten jakamisella on kuitenkin vielä suurempi, henkilökohtaisen tason ylittävä hyöty. Jakamalla ja pohtimalla toistemme kokemuksia voimme oppia tuntemaan hyvin paitsi toisiamme, myös itseämme ja elämää yleensäkin. Mitä paremmin ja tarkemmin hahmotamme elämän ja maailman lainalaisuuksia, sitä helpompaa meidän on tässä elämässä ja maailmassa toimia. Tieto lisää toimintakykyä ja toimintakyky lisää viihtyvyyttä ja onnellisuutta. Siksi on niin hyödyllistä pyrkiä ymmärtämään kaikenlaisia ihmisiä.

KUINKA USKALTAA JAKAA TUNNEKOKEMUKSENSA MUIDEN KANSSA

On helppo sanoa ”jaa kokemuksesi muiden kanssa” ja vaikea tehdä se käytännössä. Erityisesti kun kyse on tunnekokemuksista jotka leimaamme hölmöiksi, noloiksi, naurettaviksi, heikoiksi, vääriksi, epäkypsiksi tai jollain muulla tavoin kielteisiksi, voi ensimmäinen reaktio olla pikemminkin halu peittää ja salata kuin paljastaa ja jakaa.

Tässä kannattaa kuitenkin oman kokemukseni mukaan toimia tätä haluaan vastaan. Vaikka itsensä avaaminen on hetkittäin todella hemmetin rankkaa ja pelottavaa, näyttää se pitkällä aikavälillä johtavan todella hyviin asioihin. Kun opimme paljastamaan syvimpiä tuntojamme, kun opimme avaamaan itsemme maailman nähtäviksi, kun ”näytämme korttimme”, asetumme haavoittuvaiseen asemaan. Haavoittuvaisuus ei kuitenkaan ole tässä heikkouden, vaan voimanosoitus. Vain vahva ihminen uskaltaa olla haavoittuvainen toisten edessä. Asettumalla haavoittuvaisiksi näytämme (muille, mutta ennen kaikkea itsellemme), että uskallamme.

Uskaltaminen taas on tapa, joka vahvistuu sitä vahvemmksi, mitä useammin sitä käyttää.

Jos itsensä avaaminen muille epäilyttää tai pelottaa, voi rohkeutta hakea seuraavasta tiedosta: Useimmat asiat tuntuvat useimmista ihmisistä todella, todella samanlaisilta. Nykyään on jostain käsittämättömästä syystä suosittua korostaa omaa eroavaisuuttaan muista (individualismin tarve?), mutta pohjimmiltaan ja pääasiassa olemme todella samanlaisia. Jopa erityisherkin erityisherkkä ja erityisen epäherkkä ”normaali” ihminen omaavat paljon enemmän yhteisiä kokemuksia kuin eroja. Kun jaat kokemuksiasi muiden kanssa, on äärimmäisen todennäköistä että löydätte enemmän yhteisiä asioita kuin eroja.

Tämä on muutenkin tärkeä muistaa. Ihmisinä me kaikki, niin erityis- kuin normiherkätkin olemme todella samanlaisia. Lähes kaikki ovat enemmän tai vähemmän hyviä tyyppejä, lähes kaikki elävät keskenään enemmän tai vähemmän samankaltaista elämää, lähes kaikki tuntevat enemmän tai vähemmän samoja asioita. Henkilökohtaisesti koen tämän tiedon todella miellyttävänä ja lämmittävänä. Maailma on mukavaa jakaa itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Luomalla keinotekoisia rajoja itseni ja muiden välillä teen elämästä ankeampaa niin itselleni kuin muille.

Rakastakaa ja ymmärtäkää itseänne, rakastakaa ja ymmärtäkää muita. Ihan hyviä tyyppejä me useimmat olemme :--)

Rakkaudella,

Jevgeni

Jevgeni Särki Rohkeuskouluttaja ja tunne-elämän valmentaja

Jevgeni auttaa työkseen ihmisiä vapautumaan esimerkiksi ujoudesta (www.eroonujoudesta.fi), olemaan sinut itsensä kanssa sekä tulemaan toimeen tunteidensa kanssa. Jevgenin ajatuksia voi lukea hänen Elä paremmin –blogistaan (www.elaparemmin.fi).