Viisi paria silmiä, saman verran korvia
Minulla ei ole erityisherkkää supernäköä vaan nenälläni on kakkulat. Mutta aistin ja kerään visuaalista informaatiota kuin minulla olisi viisi paria silmiä. Skannaan ympäristöä hyvin tarkasti, huomaan asioita ja yksityiskohtia. Samalla tavalla kertyy kuulo-, maku- ja hajuhavaintoja sekä ulkoisia ja sisäisiä tuntemuksia. Kaikkea siis kerrottuna vähintään viidellä (arvioni tällä hetkellä).
Informaatio kulkee aivoihin ilman filteröintiä tai ympäristön ärsykkeisiin sopeutumista, jotka ei-erityisherkällä ihmisellä suodattaisivat aistihälyn keskeltä vain olennaisen. Minulle tikittävä kello on tikittävä kello, vaikka olisin asunut saman seinäkellon kanssa jo kaksikymmentä vuotta (mitä ei siis missään tapauksessa koskaan voisi tapahtua). Sisälläni kulkee varsinainen hermoverkon laajakaista, joka suoltaa valtavan määrän tietoa koettavaksi, syvällisesti analysoitavaksi ja tulkittavaksi.
Ajoittain prosessointi tökkii, kaistat kuormittuvat ja kovalevy meinaa kaatua. Päässä käy pöhinä päivin ja öin. Seuraa ylivireys, ylikuormitus ja on pakko tehdä kovalevyn eheytys tai jopa käyttöjärjestelmän päivitys vetäytymällä omiin oloihin, mahdollisimman vähäiseen ärsykevirtaan.
Parhaimmillaan laajakaista-aistiminen ja prosessointi näkyy ja tuntuu hiljaisten signaalien havaitsemisena, kokonaisuuksien hahmottamisena, eri näkökulmien huomioimisena, eri lähteistä tulevan tiedon yhdistämisenä. Ja kaiken tämän tuomana innostuksena, luovuutena ja paneutumisena sekä monenkirjavana vauhtina; joku toinen erityisherkkä saattaa tunnistaa tilan, jossa ulkopuolisen silmin katsottuna istut liikkumatta paikoillasi, mutta oma tunnetila muistuttaa osallistumista formula ykkösten Monacon osa-kilpailuun.
Erityisherkkyyteen kuuluu toki myös muutakin kuin aistiherkkyys. Olen kuitenkin miettinyt, että ovatko sosiaalinen herkkyys (empatia, tunneäly, muiden ihmisten mielialojen ja ilmapiirin aistiminen), psyykkinen herkkyys (tunneherkkyys, luovuus) ja henkinen herkkyys (intuitio) omia erillisiä herkkyyden osa-alueita, vaiko seurausta hyvin tarkasta ja voimakkaasta aistiherkkyydestä. Onko ”kuudes aisti” itse asiassa seurausta tavanomaista tarkemmasta havainnoinnista ja tiedon käsittelystä? Vai toimiiko se toiseen suuntaan, eli tuoko se oman lisänsä aisti- ja informaatiokertymään?
Niin tai näin, haasteena ja oppimisen paikkana on säännöstellä ärsykekuormaa, estää itseään liukenemasta ympäristöön rakentamalla ja hyväksymällä itselleen rajat. Rajojaan pitäisi oppimia myös vartioimaan omalta yli-innostukseltaan ja täydellisyyden tavoittelultaan sekä ympäristön fyysisiltä kuormitustekijöiltä, henkisiltä energiasyöpöiltä ja ankeuttajilta. Ilon kautta.
