Vieraskirjoitus: Se ei olekaan niin henkilökohtaista

24.3.2017

Erityisherkkä ottaa helposti itsensä hyvin vakavasti. Siinä missä on lahja omata itsereflektion taito, on myös kuluttavaa, jos kaiken ottaa hieman liian henkilökohtaisesti.

 

 

Otteita huolistani vuosien varrelta (lievästi yleistettynä):

 

"Hän ei ole vastannut vielä viestiini, pitääköhän minua ihan tyhmänä"

"Hän laittoi tosi lyhyen viestin, hän varmaan pitää minua vaivana"

"Hän ei ole sanonut mitään mielipidettään tästä, hän ei varmaan tykkää tästä yhtään"

"Hän oli niin hiljainen, sanoinko jotain tyhmää tai väärin"

"Hän selittää niin tarkasti että pitää minua varmasti vajaana"

 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

 

Ylläolevat esimerkit ovat ajatusten lukua, kuvitelmaa että tiedän mitä joku toinen ajattelee. 

Kuvitelmaa, että kaikki vihjeet kertovat siitä että minusta ei pidetä.

Toki joskus voi osua oikeaankin. On myös totta, että joku saattaa ajatella juuri niin miten pelkääkin. On kuitenkin hänen valintansa päättää mihin ajatuksiin hän uskoo ja mihin ei.

 

Minun elämässäni nämä kuvitelmat ovat saaneet aivan liikaa valtaa. 

 

Vuosien saatossa olen onneksi pystynyt kasvattamaan hieman paksumpaa nahkaa suojakseni. Jos sain viisi vuotta sitten kritiikkiä, saatoin oikeasti itkeä viikon ja todeta että "en enää ikinä".

 

Otin kritiikin niin ihon alle, että annoin sen määritellä arvoni ihmisenä. Yllätys yllätys, aloin pelätä vähän kaikkea. Sillä kaikesta voi tulla kritiikkiä!

 

Vahvistamalla tervettä itsekunnioitusta, tutustumalla omiin rajoihini ja harjoittelemalla itsemyötötuntoa, olen vuosien varrella oppinut, että se ei ole ihan niin henkilökohtaista.

 

Edelleen, kritiikki satuttaa mutta se ei estä minua olemasta minä. Kyllä, palautteelle voi todella olla aihetta, mutta ilkeilylle ei.

 

Katsoin poikaani, jolle minun ääneni on maailman rakkain. Mietin ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta.

 

Jokin aika sitten sain palautetta, jossa kerrottiin ääneni olevan ärsyttävä. Tämä palaute oli haluttu laittaa niin, että usea muukin ihminen sen näkee.

 

Myönnän, että se koski. Mutta en itkenyt viikkoa. En tehnyt lupauksia että "en enää ikinä puhu".

Annoin sen koskea, mutta muistin, että se ei ole oikeasti niin henkilökohtaista.

Kerroin ystävälle kivustani ja jatkoin elämääni. 

 

Katsoin poikaani, jolle minun ääneni on maailman rakkain. Mietin ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta.

 

 

Lähtökohtaisesti toisten mielipiteet kertovat heistä itsestään. Heidän taustoista, toiveista, odotuksista, arvoista ja uskomuksista. On selvää, että kaikkia ei voi miellyttää. 

 

On kurjaa joutua jonkun oman pahan olon maalitauluksi, mutta luultavasti me olemme jokainen olleet myös itse pommittajia.

Jos emme suoraan, niin epäsuorasti. 

 

Eikä se silloinkaan ole ollut henkilökohtaista.

 

Muistetaan uskaltaa olla mitä olemme ja sallia toiselle lupa siihen samaan.

Eevi Minkkinen

Erityisherkän elämää -verkkokurssi alkaa 31.3.2017!
Tutustu ja ilmoittaudu mukaan täältä: https://eeviminkkinen.mykajabi.com/store/UFNDq2Xw

 

 

Eevi Minkkinen on itsetuntemusohjaaja ja holistinen personal trainer. Eevin tausta on alun perin perinteisen terveydenhuollon parissa. Oma uupumus, loppuunpalaminen ja jatkuva riittämättömyyden tunne saivat etsimään ja tutkimaan ihmisyyttä pintaa syvemmältä. Tänä päivänä Eeville on tärkeää yhdistää sekä psykologista että henkistä lähestymistapaa, jalat maassa. Inhimillisesti ja käytännöllisesti. Henkisyydestäkin voi tulla pakopaikka ja uusi keino suorittaa elämää. Eeville on tärkeää voida työllään välittää ymmärrystä siitä, että meihin jokaiseen mahtuu sekä syvyyttä että keveyttä. Vähän kliseisestikin hän uskoo meidän olevan jokaisen paljon viisaampia kuin itse arjessamme usein muistamme.
​www.eeviminkkinen.fi


 

Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

Uusimmat
Please reload

© 2014-2020 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon