Kurssikynä: Erityisherkän kirje ystävälle

Kurssikynä-kirjoitukset ovat Erityisherkän elämää -verkkokurssilaisten kirjoituksia, jotka ovat syntyneet kurssin tehtävien kautta tai käsiteltyjen aiheiden innoittamina.

Elämyshakuisen erityisherkän kirje ystävälle

Haluan kertoa sinulle ystäväni eräästä tärkeästä asiasta liittyen itseeni. Löysin viime keväänä mielenkiintoista tietoa hermoston ominaisuudesta, joka on n. 15-20% ihmisistä. Tämän asian löytyminen ja sen ymmärtäminen omaksi ominaisuudekseni on selittänyt minulle monia asioita omasta elämästäni ja itsestäni. Tiedon löytyminen on ollut minulle erittäin helpottavaa, opettavaa ja avartavaa. Ymmärrän nyt paremmin sen, että miksi olen monesti tuntenut itseni erilaiseksi ehkä vähän oudoksikin, varsinkin ajatus- ja tunnemaailmaltani. Ymmärrän nyt paremmin taipumustani rekisteröidä hyvin pieniäkin yksityiskohtia sekä toisaalta kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja katsoa asioita monelta eri kantilta. Tarkka tiedon aistiminen ja sen prosessointi aiheuttaa kuitenkin minulle alttiutta kuormittua herkemmin ja olenkin monesti ollut ylikuormittunut ja se on usein hämmentänyt minua. Haluaisinkin nyt kertoa sinulle ihan esimerkein mitä tämä ominaisuus hermostossani tarkoittaa käytännön elämässä.

Kuten sinä jo ystävänäni tiedätkin, olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, touhukas, syvällinen ja puhelias. Olen myös olemukseltani vähän "ronski", "äijämäinen" ja ehkä tietyllä tavalla vahvakin. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemissä. Siksi voi olla vaikeaa huomata ulkopuolelta tämä hermostollinen herkkyys minussa.

Jo pelkkä sana herkkyys saa minut hämmentyneeksi.

Tietoisuuteeni tulee erilaisia aistiärsykkeitä huomattavan paljon enemmän kuin normaalisti ihmisellä tulee (tai siis 80-85%, joilla tätä hermostollista ominaisuutta ei ole). Kyse ei siis ole sairaudesta tai diagnoosista vaan ominaisuudesta. Kuten sinä jo ystävänäni tiedätkin, olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, touhukas, syvällinen ja puhelias. Olen myös olemukseltani vähän "ronski", "äijämäinen" ja ehkä tietyllä tavalla vahvakin. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemissä. Siksi voi olla vaikeaa huomata ulkopuolelta tämä hermostollinen herkkyys minussa. Jo pelkkä sana herkkyys saa minut hämmentyneeksi. Se itseasiassa hämmensi minua itseänikin pitkään, sillä se sana sai minussa aikaan tunteen heikkoudesta. Nyt ymmärrän, että herkkyys ei ole sama asia kuin heikkous. Saattaa olla, ettet ole huomannut minussa mitään erikoista ulospäin, mutta koska se vaikuttaa minuun itseeni paljon ja sitä kautta myös ihmissuhteisiini, haluan kertoa asiasta tarkemmin sinulle. Tämä ominaisuus hermostossani vaikuttaa pääpiirteissään 4 eri osa-alueeseen minussa. Tässä vain joitain esimerkkejä, miten asia ilmenee elämässäni. Fyysisesti ominaisuus vaikuttaa minuun siten, että minun on vaikeaa keskittyä asioihin tai esimerkiksi keskusteluun, jos taustalla on melua tai hälinää. Esimerkiksi siksi olen aina ollut huono soittelemaan ja puhumaan puhelimessa. Koen, että puhelimessa puhuminen lasten puhuessa ja mekastellessa taustalla, on vaikeaa. Aiemmin luulin, että kyse on huonosta kuulosta, mutta nykyisin ymmärrän sen johtuvan tästä ominaisuudesta. Nyt kun tämän ymmärrän, yritän järjestää puhelun ajaksi mahdollisimman rauhallisen tilan ja ajan. En ole myöskään koskaan ollut perinteinen ystävä siinä mielessä, että olisin tykännyt kierrellä kaupungilla, kuten ystävien kanssa monesti on tapana. Ärsyynnyn ja väsyn helposti ihmisvilinästä, hälinästä, kirkkaista valoista ja monista muista asioista, joita kaupoissa kiertelemällä joutuu altistumaan. Tunnen myös erittäin herkästi kehossa erilaiset ulkoisetkin asiat, kuten säätilan muutokset mm. ukkosen tulo aiheuttaa minulle jo monta tuntia aiemmin painostavan olon, tunnen päässäni painetta ja minut valtaa voimakas väsymys. Myös yleinen matalapaine ilmassa saa minut huonovointiseksi. Lisäksi esimerkiksi kuukautisia ennen tunnen kehossani ja mielessäni epämiellyttäviä fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia, hermostuneisuutta ja sisäistä "värinää". Tunnen muutenkin erittäin herkästi kaikki kehoni tuntemukset ja muutokset niissä. Olen huomannut olevani erittäin herkkä sokerille, vaikka minulla ei ole todettu diabetesta. Sokeri saa minut väsyneeksi ja tuntuu vievän kaiken energian minusta. Samoin kotimaiset viljat eivät sovi minulle, sillä ne aiheuttavat hermostolleni kuormitusta, joka ilmenee mm. vaikeana migreeni-oireiluna ja väsymyksenä. Nukkumaan mennessäni minua saattaa häiritä niinkin pienet asiat kuin ilmastoinnin humina tai kellon tikitys seinällä. Tarvitsen paljon unta ja univelka vaikuttaa minuun erittäin herkästi negatiivisella tavalla.

Tylsistyn myös erittäin helposti ja kaipaan elämässä elämyksiä ja vaihtelua. Se on saanut minut tekemään päätöksiä, joita olen myöhemmin joutunut perumaan tai katumaan. Tätä asiaa en ole itsekään aiemmin ymmärtänyt, että vaikka joku on mukavaa, se voi silti kuormittaa liikaa.

Psyykkisesti tämä hermostollinen ominaisuus vaikuttaa minuun mm. siten, että innostun erilaisista asioista erittäin herkästi ja olen luova. Minulla on erittäin hyvä mielikuvitus ja osaan katsoa asioita sellaisista näkökulmista, mitä moni ihminen eri pysty tekemään. En ole mielestäni mitenkään erityisen lahjakas monessakaan asiassa, mutta olen rohkea kokeilemaan ja haluan oppia intohimoisesti uutta, haluan tutustua asioihin syvällisesti ja mielellään vielä oman kokemuksen kautta. Sukellan siis intohimoisesti erilaisiin projekteihin ja asioihin. Olen ollut huono sanomaan EI, jos minua pyydetään mukaan johonkin uuteen. Nykyisin olen siinä onneksi jo taitavampi. Tämän asian olen oppinut kantapään kautta, sillä vaikka tykkään touhumisesta, tykkään tutustua asioihin syvällisesti ja innostun herkästi, se kuormittaa samalla hermostoani ja aiheuttaa minulle ylikuormittumistilan. Kerron sinulle myöhemmin, miten ylikuormitustila minussa näkyy, jotta sinäkin oppiset sen huomaamaan minussa paremmin. Tylsistyn myös erittäin helposti ja kaipaan elämässä elämyksiä ja vaihtelua. Se on saanut minut tekemään päätöksiä, joita olen myöhemmin joutunut perumaan tai katumaan. Tätä asiaa en ole itsekään aiemmin ymmärtänyt, että vaikka joku on mukavaa, se voi silti kuormittaa liikaa. Aiemmin, ehkä osittain lapsuudestani opittujen mallien mukaisesti, olen peitellyt omaa liikuttumistani erilaisista asioista, ja sitä, että esimerkiksi itken todella herkästi, varsinkin ollessani onnellinen. Nykyisin uskallan ja pystyn avoimemmin sen myös näyttämään ulospäin. Olen varsinkin aiemmin ollut itselleni hyvin vaativa. Voisi sanoa, että perfektionisti, jolle ei mikään riittänyt. Onneksi olen siinä kovan työstämisen jälkeen edistynyt ja osaan paremmin relata ja olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini. Muistan mm.työelämässäni tunteneeni aina riittämättömyyttä ja, että pitäisi vielä enemmän tehdä ja osata. Monesti työstä lähtiessä olen miettinyt, että mitä olisin voinut tehdä paremmin senkin päivän aikana. Loukkaannun myös aika herkästi, jos saan kritiikkiä. En välttämättä näytä sitä sinulle avoimesti, mutta itsekseni jään sitä usein miettimään ja se saattaa tuntua todella pahalta (tämä yleisesti, ei koske välttämättä juuri sinua joka tätä luet). Ajattelen sen johtuvan siitä, että olen itse itselleni hyvin vaativa ja jos saan negatiivista palautetta, se on vaikeaa kestää sen oman sisäisen voimakkaan kritiikin lisäksi. Tunnen silloin helposti itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi ja tunnen voimakasta häpeää. Haluan kehittyä tässä asiassa vielä lisää ja haluan oppia olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja haluan oppia vielä paremmin ottamaan oppia toisen ihmisen antamasta palautteesta, silloin kun se on aiheellista.

Joskus tämä "rivienvälistä lukeminen" saattaa mennä myös liiallisuuksiin ja tulen varovaiseksi ihmisen tai tilanteen kanssa, joka ei sitä ansaitsisi. Saattaa olla, että olen sillä hetkellä kuormittunut liikaa ja alan kulkea liikaa "tuntosarvet pystyssä".

Sosiaalisesti tämä ominaisuus vaikuttaa minuun siten, että olen ihmissuhteissani erittäin tarkka ja herkkä. En luota aidosti ja oikeasti kovin helposti ihmisiin. Se saattaa yllättää sinut, sillä olenhan avoin luonteeltani ja minulla on paljon tuttuja ja ystäviäkin. En silti itse luota kovin helposti ja jos luotan, luottamuksen horjuttamiseen ei tarvita kovinkaan suurta asiaa. Olen miettinyt, että johtuukohan se siitä, että intuitioni on todella voimakas ja tunnistan todella helposti ihmisten välisessä kanssakäymisessä myös sanomatta jätettyjä asioita? Toki joskus tämä "rivienvälistä lukeminen" saattaa mennä myös liiallisuuksiin ja tulen varovaiseksi ihmisen tai tilanteen kanssa, joka ei sitä ansaitsisi. Saattaa olla, että olen sillä hetkellä kuormittunut liikaa ja alan kulkea liikaa "tuntosarvet pystyssä". Tunnen myös voimakasta empatiaa toista ihmistä kohtaan, mutta tässä on myös huonot puolensa, sillä tunnen myös erittäin herkästi sen, jos joku ihminen ei pidä minusta tai tuntee minua kohtaan negatiivisia tunteita tai jos olen seurassa jossa kahden muun ihmisen välillä on tälläinen tilanne. Ja sellainen kuormittaa minua erittäin paljon. Olen todella herkkä imemään itseeni toisen ihmisten negatiivisia tunnetiloja ja kuormitun erittäin herkästi tilanteessa, jossa ilmapiiri on tulehtunut. Mietin että mten sinä ystäväni voisit auttaa minua näissä tilanteissa? Toivon, että olet aina oma itsesi ja kerrot rehellisesti mitä haluat ja mitä et halua, jos jotain sinulta toivon, kysyn tai pyydän. Pystyn kyllä ymmärtämään sinua vaikka kieltäydyt jostain, kunhan vain kerrot asian siten kuin se on. En toivo kiertelyä ekä kaartelua, sillä tunnistan sen ja se saa minut varovaiseksi sinua kohtaan. Tässä yhteydessä haluan kertoa sinulle myös sen, että pyrin itse toimimaan aina parhaani mukaan rehellisesti. En halua ikinä loukata toista ihmistä tahallaan tai olla paha jotain toista ihmistä kohtaan. Olen kuitenkin inhimillinen ihminen ja teen virheitä kuten muutkin. Aikaisemmin minun oli vaikeaa puolustaa itseäni. Olen joutunut mm. työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja lamaannuin tilanteesta täysin. Vaihdoin se takia työpaikkaa, enkä osannut puolustaa itseäni. Yleensäkin minusta on ollut helpointa aina paeta näitä tilanteita, kuin kohdata kiusaamista tai kiusaajaa. Olen ollut liian mukautuvainen ja tehnyt asioita toisten mielen mukaan. Olen tässä pikkuhiljaa kehittynyt ja yritän kovasti työstää sitä edelleen, mutta siinä on vielä paljon opittavaa. Toisaalta puolustan helposti toista ihmisiä, jos koen heidän kokevan vääryyttä. Olen myös erittäin auttavainen ihminen, silloin kun koen ihmisen oikeasti tarvitsevan apua tai tukea. Sinua on saattanut ystävänäni välillä häiritä se kun olen erittäin nopea liikkeissäni. "Mennään eikä meinata"-tyylisesti. Ja olen ollut aina suuna-päänä puhumassa ja pitämässä yllä keskustelua. Välillä koen sen puhumisen raskaana, sillä jostain syystä olen aiemmin ajatellut/luullut, että on minun vastuullani pitää hyvää ilmapiiriä sosiaalisissa tilanteissa ja tehdä tilanteesta toisille miellyttävä. Osittain siksi olen ollut erittäin kiusaantunut hiljaisista hetkistä ja siksi keksinyt aina jotain juteltavaa. Onneksi olen oppinut pikkuhiljaa, että on tärkeää kuulla toista ihmistä antaa aikaa ja tilaa. Ihmisestä kuulee paljon myös silloin, kun ollaan vain hiljaa. Pyrin nykyään sietämään hiljaisia hetkiä ja joskus jopa osaan nauttia niistä.

Välillä saattaa tuntua jopa siltä, etten osaa valita kantaani tai puoltani jossain asiassa, mutta kyse on enemmänkin siitä, että näen asian laajemmin ja näen sen kaikki puolet eri ihmisten näkökulmasta. Joskus toivon, että oppisin elämään vähän keveämmin, ajattelemaan välillä vähän vähemmän syvällisesti ja vapautuneemmin.

Henkisesti tämä ominaisuus vaikuttaa minuun siten, että minulla on vahva moraalikäsitys ja omat arvot on minulle tärkeitä. Koen, että esimerkiksi työssäni ja yleensäkin asioissa joita teen, täytyy olla jokin suurempi merkitys. En voisi tehdä pitkään työtä vain rahan takia tai sellaista työtä josta en pidä. Ja jos työpaikan tai työnantajan arvot ovat ristiriidassa omien arvojen tai työtapojeni kanssa, en voi tehdä pitkään työtä sellaisessa paikassa. Se ristiriita kuormittaa minua liikaa. Vaikka olen tällä tavalla tarkka koen, että pystyn silti hyvin asettumaan toisen ihmisen asemaan ja näkemään asioita monen ihmisen kantilta. En siksi tuomitse ihmisiä tai heidän tapojaan toimia tai ajatella, ainakaan kovin herkästi. Välillä saattaa tuntua jopa siltä, etten osaa valita kantaani tai puoltani jossain asiassa, mutta kyse on enemmänkin siitä, että näen asian laajemmin ja näen sen kaikki puolet eri ihmisten näkökulmasta. Joskus toivon, että oppisin elämään vähän keveämmin, ajattelemaan välillä vähän vähemmän syvällisesti ja vapautuneemmin.

Nyt kun olen katsonut elämääni taaksepäin tässä uudessa "valossa", olen löytänyt sieltä todella monta tilannetta, joissa olen ollut ylikuormitustilassa ja sen takia tehnyt ratkaisuja, joiden olen ajatellut helpottavan tilannetta. Ne liittyvät mm. opintoihin, työelämään ja vastaaviin elämän isohkoihinkin asioihin. Ositttain tästä hermostollisesta ominaisuudesta johtuen olen erittäin helposti innostuva ja luova ja lähden helposti juttuihin mukaan ja olen elämyshakuinen (joka on yksi tämän ominaisuuden alatyyppi), että normaali tasainen elämä tuntuu tylsältä ja samalla kuitenkin väsyn siihen kaikkeen "elämykseen". Saattaa olla tilanteita, että olen tehnyt vaikka kolmea eri työtä yhtäaikaa, koska olen vaan tykännyt kaikista ja olen ajatellut, että saan kaikista itselleni jotain hyvää. Kyllähän sitä saa, mutta samalla uuvuttaa itsensä eikä kukaan jaksa sitä pitkään. Tämä on yksi suurimmista haasteista ja olen nyt erittäin kiitollinen siitä, että ymmärrän ja tiedän nyt mistä on kyse. Olenkin nyt päättänyt, että en enää ikinä tee isoja päätöksiä siinä ylikuormitus-tilassa, vaan yritän ensin tasoittaa tilanteen normaaliksi. Toki toivon, että minulle ei enää niitä tilanteita tulisi, vaan osaisin jo etukäteen mitoittaa voimavarani ja "vastustaa" kaikkea elämyshakuisuutta ja luovuutta mitä sisältäni kumpuaa. Mutta luulen, että se on niin salakavalaa, että tuskin siltä kokonaan vältyn.

Olen vain pikkuhiljaa oppinut huomaamaan (kantapään kautta), että mitkä asiat auttaa ja mitkä pahentaa olotilaani ja mitkä asiat saa minut ylivirittyneeksi ja mitkä edesauttaa rentoutumista.

Tämä ominaisuus hermostossani ja sen herkkyydessä aiheuttaa sen, että hermostoni ikäänkuin "ylikuumentuu" herkästi. Yleensä se käy niin, että innostun jostain asiasta, sitten innostun toisestakin asiasta, sitten kolmannesta ja teen niitä kaikkia yhtäaikaa. Se tuntuu aluksi tosi hyvältä, kun on päällä se luova tila ja on mahtavaa oppia uutta, on mahtavaa saada vaihtelua elämään, uusia elämyksiä jne. Samalla sitä ikäänkuin polttaa kynttilää sen molemmista päistä ja ne hyvätkin asiat kuormittaa liikaa. Varsinkin, kun kuten edelle jo kerroin, olen herkempi, tunnen herkemmin, syvemmin, hermostoni reagoi kaikkeen ärsykkeeseen herkemmin, pohdin asioita monelta kantilta jne. Ylikuormitustilassa elimistössäni on monenlaisia fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia. Ensinnäkin pohdin ihan jatkuvalla syötöllä eli ylikuormitustilassa se asoiden pyörittely mielessä ei lopu ollenkaan, se on lähes tauotonta. Se on ehkä minulle se kaikkein vaikein tila. Sen lisäksi tulee sellainen "aivosumu" olo ja tuntuu kuin aivot eivät enää toimisi kunnolla. Herkistyn kaikelle, jopa ihan pienet asiat saa kyyneleet silmiin ja suuren tunnemyllerryksen aikaan. Myös unentarve lisääntyy ja väsyn. Saattaa olla, että en saa elimistöäni enää kunnolla rentoutumaan ja rauhoittumaan. Onneksi olen jo vuosia tehnyt töitä asioiden eteen, vaikka en ole edes tiennyt tästä itsessäni olevasta ominaisuudesta. Olen vain pikkuhiljaa oppinut huomaamaan (kantapään kautta), että mitkä asiat auttaa ja mitkä pahentaa olotilaani ja mitkä asiat saa minut ylivirittyneeksi ja mitkä edesauttaa rentoutumista. Koenkin nyt, että tämän asian löytyminen on tässä vaiheessa oikeastaan vain helpottavaa ja tulee helpottamaan huomattavasti elämääni, auttamaan armollisuudessa itseäni kohtaan sekä muistuttamaan itseäni fyysisen ja psyykkisen levon tärkeydestä.

Erityisherkän elämää -verkkokurssi starttaa seuraavan kerran 2.9.2016. --- Kuva: Flickr by perlaroques