Vieraskynä: Herkkyys ja hengitys, osa 2/3: Herkkyys, tunne-elämän kehitys ja hengitys

23.6.2016

Hengityksemme heijastelee elimistömme tilan lisäksi sisäistä mielentilaamme. Samalla siinä on tavoitettavissa osa-alueita perimästämme ja vuorovaikutushistoriastamme. Hengitystavat vaikuttavat fysiologisten mekanismien välityksellä kokonaisvaltaisesti terveyteemme, aivan solutasolle asti. Hengitystavat kehittyvät osana varhaista vuorovaikutusta. Varhaiset kokemuksemme tallentuvat kehomuistiin ja näkyvät erilaisissa reaktioissamme esimerkiksi ollessamme stressaantuneita tai pelästyneitä. Näin voimme ajatella, että se, miten hengitämme, on muistamista. Myöhemmin elämässä kehossamme näyttämöllistyy se, miten olemme kokeneet, että meidät on nähty ja kohdattu ja miten olemme jo varhaislapsuudessa tottuneet vastaamaan vanhemmillemme. Hengittämisestä muodostuu tärkeä psyykkisen ja fyysisen itsesäätelyn keino ja siinä ilmenevät ongelmat heijastelevat koettuja vuorovaikutuksen puutteita.

 

Ihmissuhteet säilyvät läpi elämän merkittävässä roolissa hengityksen säätelijänä – ja päinvastoin: hengitys vaikuttaa tiedostamattamme tunteittemme säätelyyn. Jos kokemuksemme ihmissuhteista ovat turvallisia ja meitä on rauhoitettu tarpeisiimme nähden riittävästi, opimme ohittamaan aivojen syvistä kerroksista ohjautuvan automaattisen pelkoreaktion ja käsittelemään ahdistustamme. Pystymme tällöin tarkastelemaan kokemaamme ymmärtäen ja voimme omaksua myötätuntoa ja itsemme rauhoittamisen keinoja, jolloin hengityskin saa virrata vapaasti. Jos taas vuorovaikutuskokemuksiin liittyy paljon pelkoja, häpeää, jännitystä, ahdistusta tai muita vaikeita tunnekokemuksia, erilaiset epätasapainoisen hengityksen tavat voivat ehdollistua ilmentämään kehon taistelu-pakoreaktiota. Näin voi käydä myös silloin, kun kehittyvän lapsen tilanne on muusta syystä tavanomaista haasteellisempi, esimerkiksi kun lapsi on hyvin herkkä. Oppiakseen toimivaa itsesäätelyä herkkä lapsi ei tarvitse sen paremmin karaisua kuin ylivarjeluakaan. Tarvitaan rauhallista ja rohkaisevaa aikuista, joka voi nähdä realistisesti lapsen tarpeet ja osaa vastata niihin tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

 

 

 

Työskentelen paljon jännittäjien parissa ja olen huomannut, että sosiaalisia tilanteita jännittävien joukossa on paljon herkkiä ihmisiä. On hyvin ymmärrettävää, että herkkyys on voinut altistaa ihmistä sille, että sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta tai ettei ole niissä kokenut tulevansa kaikin puolin hyväksytyksi. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että itsessä olisi jotain vikaa. Monesti ”vika” voi olla yhteisön asennoitumisessa. Kaikki herkät ihmiset eivät suinkaan ole ujoja ja jännittyneitä, vaikka osa toki onkin. Monilla on lisäksi harhakuva, ettei herkkä, ujo tai jännittynyt henkilö voi olla sosiaalisesti taitava. Ihmisyhteisöissä on monesti ajateltu yksioikoisesti, että taitava ihminen on ”sosiaalinen”, sanavalmis, ulospäin suuntautunut ja tilanteen kuin tilanteen haltuun ottava supliikkityyppi. Saattaa kuitenkin olla, että tällaisella ihmisellä muiden sanattomat viestit menevät ohi, kun tarkkaavaisuus on suuntautunut aivan eri tavoin kuin herkällä.

 

Usein kannattaisikin pysähtyä miettimään syvällisesti, millainen käytös ja oleminen mielletään taitavuudeksi – todellisuudessa sosiaalisesti taitava voi olla monella erilaisella tavalla. Herkkyys luo mitä mainioimman potentiaalin taitavalle ihmissuhteissa toimimiselle. Hyväksyvissä ja rohkaisevissa oloissa herkästä lapsesta voi kasvaa toiset huomioon ottava ja omia tuntemuksiaan kuunteleva.

 

Toisaalta herkkä lapsi voi joutua perheessään toisten tunteiden kokijaksi ja kantajaksi. Perheissä, joissa on vaikeuksia tunnesäätelyn ja vaikeiden kokemusten käsittelyn kanssa, tunnelmien kantajaksi valikoituukin usein juuri perheen herkin lapsi. Tämä altistaa lasta liian suurelle vastuulle ja kuormitukselle. Lapsi valpastuu entisestään ja oppii poimimaan pienimmätkin viestit tunnelman vaihtelusta ja ottaa sen vastuun kannettavakseen. Tämä näkyy kehollisessa valpastumisessa ja hengityksen muutoksissa. Tällainen olemisen tapa jää monesti päälle, vaikka ihminen olisi jo irtautunut kotoa ja itsenäistynyt. Kodissaan herkistynyt poimii myös myöhemmin tunnelmia ympäristöstä, tulkitsee, valpastuu ja hätääntyy silloinkin, kun mitään hätää ei ole.

 

 

 

Jotta lapsi voi hyväksyä herkkyyden sallittuna ominaisuutena ja potentiaalinaan, se tulee huomata, nimetä ja hyväksyä sekä rohkaista lasta ilmaisun kanssa. On ymmärrettävää, että lasta halutaan kiittää pärjäämisestä, rohkeudesta ja reippaudesta. Tilaisuuden tullen kannattaa antaa tunnustusta myös herkkyydestä: ”Olipa hienoa, kun huomasit tuon noin herkästi.”

 

Myös hengityksen näkökulmasta herkkyys tuo ihmiselle haasteita ja mahdollisuuksia. Haasteena voi olla rauhoittumisen ja jäsentymisen riittävä oppiminen sekä ymmärrys tällaisen toistuvalle tarpeelle. Rauhoittumista ei voi varastoida, mutta siihen voi palautua päivittäin. Mahdollisuutena voi puolestaan olla kehollisten kokemusten ja mielikuvien kirjo, jonka voi kokea sisäisen maailman rikkautena ja elävyytenä. Aisteille herkistymistä ja nyanssien havaitsemisen kykyä voidaan myös harjaannuttaa. Se on aina osa hengityksen parissa työskentelyä. Tärkeitä työvälineitä ovat uteliaisuus ja leikkisyys.

 

 

HARJOITUS

 

Ennen harjoituksia

 

Keskity ennen harjoituksen tekemistä hetken aikaa kasvoihisi. Päästä otsan alueen ja silmien ympäristön lihakset hellittymään. Anna silmien pohjien pehmentyä ja silmän laskeutua kuin pesään lepäämään. Päästä jännitykset leuoista niin, että hampaat irtoavat toisistaan. Anna huulten olla pehmeästi kiinni ja ilman virrata nenän kautta sisään ja ulos. Kuuntele erityisen herkällä korvalla uloshengityksen hellittävää vaikutusta kehossasi. Ihmettele, voitko uloshengityksen jälkeen levähtää hetkeksi taukoon ennen seuraavaa sisäänhengitystä.

 

Herkkyyden harjoittaminen hengitysharjoitusten avulla

 

Ulkoilmassa saatat helposti tuntea tuulen ihollasi, mutta tutki myös sisällä ollessasi, voitko aistia ilman virtauksen. Makaa lattialla ja tunnustele ilmavirtaa hiljaisuudessa ja levossa. Anna mielikuvien laajentaa aistiesi mahdollisuuksia.

 

Erottelukyky ja nyanssien havaitseminen ovat tärkeää herkkyyden harjaannuttamista. Harjaannuta siis kykyäsi aistia kokemusten välisiä eroja ja hienovaraisia muutoksia. Eroja voi aistia erilaisissa arkikokemuksissa, värejä katsellessa, mauissa, kosketuksissa, rytmeissä ja musiikissa.

 

Tunnustele virtauksen kokemuksia hengittävässä liikkeessä ja tutki pienten ja lähes huomaamattomien liikkeiden vaikutuksia hengitykseesi. Kuuntele selkärangan hienovaraisia liikkeitä hengitellessäsi. Kuvittele loitontavasi peukaloa kämmenestä sisäänhengityksellä ja hellittäväsi uloshengityksellä. Ihmettele sitä, miten pelkkä aikomus liikkeeseen riittää, mielikuva liikkeestä. Hellittämisen elämys voi silti olla voimakas.

 

Pari voi myös auttaa maassa makaavaa hengittelijää uloshengityksen aikana. Hengittelijä saa löytää oman rytminsä ja avustaja pyrkii noudattamaan sitä uskollisesti vetäessään uloshengityksen aikana hellävaraisesti saman puolen pikkurillistä ja pikkuvarpaasta. Voimaa tässä ei tarvitse juurikaan käyttää, elämys voi siitä huolimatta olla mielenkiintoinen. Ennen kuin harjoitus tehdään toisella puolella, hengittelijä voi ihmetellä puolieroa kehossaan.

Lue myös kirjoitussarjan ensimmäinen osa "Herkkyys ja hengitys, osa 1/3: Miten tulin työssäni herkkyyden äärelle?" 

 

 

Minna Martin

Minna Martin on psykologi ja psykoterapeutti sekä ensimmäiseltä ammatiltaan fysioterapeutti. Hän työskentelee psykologina Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä (YTHS) sekä psykoterapeuttina ja kouluttajana omassa yrityksessään. Tämän lisäksi Martin kirjoittaa ammatillista kirjallisuutta. Ryhmien ohjaaminen ja psykofyysinen työote, erityisesti hengitys, ovat lähellä Martinin sydäntä. Vuonna 2015 Minna Martin valittiin vuoden psykologiksi.

Yhteystiedot minna.martin@saunalahti.fi ja www.hengittavamieli.fi

 

---

Kuvat: Pixabay

Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

Uusimmat
Please reload

© 2014-2019 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon