Vieraskynä: Herkkyys ja hengitys, osa 1/3: Miten tulin työssäni herkkyyden äärelle?

Olen työskennellyt aktiivisesti hengityksen parissa noin 15 vuoden ajan. Hengityskouluohjaaja-koulutuksen käyminen ja oman hengitykseni parissa työskentely oli mullistava kokemus. Moni asia järjestäytyi uudelleen kehomielen kokemuksessa. Hengityksen ja kehotyöskentelyn myötä aloin kuunnella itseäni herkällä korvalla. Kun lähdin soveltamaan oppimaani työhön, työskentely tapahtui alkuun lyhytterapiaryhmissä, vähitellen uskaltauduin käyttämään kehollisia harjoituksia yksilöllisessä psykologin ja psykoterapeutin työssä. Tässä vaiheessa psykofyysinen työskentelytapa ei vielä ollut kovin tavanomaista Suomessa, joten koin käytön vaativan rohkeutta.

Huomasin, miten monella tuntui olevan vaikeuksia rauhoittaa itseään, jolloin yliviriäminen ja kiihtyminen ottavat helposti vallan. Monet tuntuivat hyötyvän siitä, että hengityksen avulla ja lihasjännitystä hellittäen saadaan elimistön reaktiot vähitellen asettumaan. Mielensisäiset asiat tuntuvat tällöin vähemmän kaoottisilta ja uhkaavilta, kun asioita voi tarkastella rauhoittuneempana. Hengitys on myös itselleni tärkeä itsesäätelyn työväline, kun olen ahdistuneiden ja kiihtyneiden ihmisten seurassa. Hengittämällä rauhallisesti virittäydyn sopivalle taajuudelle ja huolehdin jaksamisestani ja rajoistani. Silloin toisen tunteet eivät tartu niin helposti, en kiihdy itse ja pystyn keskittymään työhöni auttajana. Näin hengityksen parissa työskentelystä muodostui vähitellen moniulotteinen mahdollisuus rauhoittaa vuorovaikutuksessa sekä itseä että toista.

Joitakin vuosia sitten tapasin psykoterapiassa käyvää potilastani viikkotunnilla. Sanoin johonkin hänen kertomaansa spontaanina vastauksena: ”Tuntuu siltä, että olet todella herkkä”. En ajatellut, että kommenttini olisi mitenkään erityinen meille kummallekaan. Potilasta lause jäi kuitenkin askarruttamaan niin paljon, että hän alkoi tutkia sanaa herkkyys ja oli sitä kautta törmännyt Elaine Aronin kirjaan Highly Sensitive Person (kirjaa ei tuolloin ollut vielä suomennettu). Hän luki kirjan ja toi sen minulle sanoen: ”Sun on luettava tämä.” Kirja avasi meille molemmille uudenlaisen ulottuvuuden sekä yhteiseen työskentelyyn että tapaan hahmottaa asioita yleisemmin.

Opin tässä työskentelyssä valtavasti siitä, miten herkkyys virittää kehon ja mielen, ja saattaa toisinaan uuvuttaa. Viriämisestä aiheutuvat tuntemukset voidaan helposti sekoittaa esimerkiksi jännittämiseen tai ahdistuneisuuden muihin muotoihin. On toki ihmisiä, jotka voivat olla sekä erityisen herkkiä että ahdistuneita, mutta uskon myös, että moni voi todeta, ettei aiemmin tehty diagnoosi ehkä pitänytkään paikkansa tai ainakin tilannetta on katsottu vain häiriön näkökulmasta. Opin potilaani kanssa, ettei kyse aina ole häiriöstä vaan ominaisuudesta, joka ylivirittää herkästi kehomielen. Tämän vuoksi herkkä ihminen tarvitsee tavanomaista enemmän keinoja, joilla voi rauhoittaa ja jäsentää olotilaansa ja palauttaa tasapainon kokemusta. Hengityksestä voi tällöin tulla herkälle tärkeä itsesäätelyapu.

Herkkyys ja viriäminen

Moni pohtii, miten hengitykseen heijastuvat pulmat kehittyvät: ovatko ongelmat perinnöllisiä vai kehittyvätkö ne matkan varrella. Useimmiten kyse on kummastakin. Monet hengityksellään elämän haasteisiin reagoivista ovat perinnölliseltä temperamentiltaan muita herkempiä. Noin viidennes ihmisistä on selvästi herkempiä kuin muut eli piirre on melko yleinen.

Monet kertovat siitä, että ovat nähneet oman tai toisen ihmisen herkkyyden rasitteena, sellaisena, mistä tulisi jotenkin oppia pois. Herkkyys on valtavan pitkään ollut aliarvostettua, lupa siihen on ollut vain harvoilla. Moni on siksi pelännyt sen paljastumista muille, hävennyt ominaisuuttaan, yrittänyt oppia ”uuden persoonallisuuden” kelvatakseen tai pakottanut itseään epäsopivien asioiden äärelle muuttuakseen kokemusten myötä toisenlaiseksi. Ihminen on saattanut pitää herkkyyttään heikkoutena, koettanut piilottaa sen toivoen, että muuttuisi ajan myötä vahvemmaksi. Usein tällainen valeminuuden omaksuminen heijastuu suoraan hengitykseen; ei jää tilaa hengittää omana itsenään.

Sen sijaan, että herkkyys nähdään heikkoutena, se tulee nähdä tärkeänä voimavarana.

Tietynasteista herkkyyttä vaaditaan, jotta ihminen voi olla luovassa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kun on herkkyyttä aisti-informaation synnyttämille kokemuksille, itsessä tapahtuville reaktioille tärkeänä informaatiokanavana, on usein myös herkkyyttä havaita toisessa nyansseja: huomaan ja vaistoan, että toisessa tapahtuu jotain.

Herkkyys voi kuitenkin johtaa siihen, että käsittelykyky ja aisti-informaation tulva ylittyy. Jos kokemusten jäsentäminen ei onnistu tai sille ei jää aikaa, ympäriltä tuleva ärsykkeiden tulva voi tuntua todella epämiellyttävältä. Pahimmillaan se voi laukaista taistele-pakene-puolustaudu reaktion, jolloin elimistö usein joutuu väliaikaisesti epätasapainotilaan, jos kokemuksen käsittelyn mahdollisuutta ei tarjoudu. Usein silloin myös hengitys joutuu epätasapainoon, hengitetään niukasti, pinnallisesti, liian nopeasti, liian syvään tai muuta vastaavaa.

Asioiden jakaminen toiselle ja itsensä rauhoittelun kyvyt ovat siis kullanarvoisia keinoja herkälle ihmiselle. Ensiaskel on oman ominaislaadun tiedostaminen ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Itseään ei tarvitse kovettaa, karaista tai muuttaa tefloniksi. Herkkyys on mahdollisuus. Hengitys voi olla hyvä työväline sekä rauhoitteluun että itsensä hyväksymiseen. Hengitystäkään ei tarvitse oppia muuttamaan tai kontrolloimaan. Ensimmäinen askel hengityksen parissa on antaa itselle lupa olla sellainen kuin on ja lupa hengittää omalla tavallaan. Usein kuitenkin hengitykselle olisi raivattava tilaa virrata.

〜HARJOITUS〜

Ennen harjoituksia

Keskity ennen harjoituksen tekemistä hetken aikaa kasvoihisi. Päästä otsan alueen ja silmien ympäristön lihakset hellittymään. Anna silmien pohjien pehmentyä ja silmän laskeutua kuin pesään lepäämään. Päästä jännitykset leuoista niin, että hampaat irtoavat toisistaan. Anna huulten olla pehmeästi kiinni ja ilman virrata nenän kautta sisään ja ulos. Kuuntele erityisen herkällä korvalla uloshengityksen hellittävää vaikutusta kehossasi. Ihmettele, voitko uloshengityksen jälkeen levähtää hetkeksi taukoon ennen seuraavaa sisäänhengitystä.

Itsensä rauhoittaminen hengityksen ja juurtumisen avulla

Istu tuolilla, jalat tukevasti lattialla ja nojaa kyynärvarsilla reisiin. Näin voimistat painon kokemusta jalkaterien päällä. Pysyttele hetken tämän aistimuksen kanssa, tunne tukevat jalkasi lattialla. Liikuttele sitten rauhallisesti niskaasi, kääntele päätä puolelta toiselle ja nyökyttele muutaman kerran, aivan kuin sanoisit pään liikkeellä hitaasti ”ei” ja ”kyllä”. Hengittele samalla tietoisesti hellitellen nenän kautta ulos. Anna sisäänhengityksen nousta itsellään.

Puhalla sitten ulos hitaasti huuliraosta, aivan kuin päästäisit ilmaa jarrutellen ulos, samaan tapaan kuin päästäisit ilmaa jarrutellen ilmapallon suusta. Pitkän puhalluksen loppuvaiheessa annan mennä vain. Kuulostele mahdollista uloshengityksen jälkeistä taukoa hetken ja hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään. Jatka niin pitkään, että olosi vähitellen tasapainottuu.

Nojaa sitten tuolin selkänojaan ja hae tukeva, rento asento. Keskity hengittelemään rauhallisesti nenän kautta sisään ja ulos. Sano itsellesi ”ei ole mitään hätää”. Käden voi nostaa vatsan päälle tyynnyttelemään hengitysaaltoa. Anna samalla jakojen juurtua edelleen tukevasti lattiaan, hengittele jalkapohjien läpi kohti maata.

〜

Minna Martin

Minna Martin on psykologi ja psykoterapeutti sekä ensimmäiseltä ammatiltaan fysioterapeutti. Hän työskentelee psykologina Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä (YTHS) sekä psykoterapeuttina ja kouluttajana omassa yrityksessään. Tämän lisäksi Martin kirjoittaa ammatillista kirjallisuutta. Ryhmien ohjaaminen ja psykofyysinen työote, erityisesti hengitys, ovat lähellä Martinin sydäntä. Vuonna 2015 Minna Martin valittiin vuoden psykologiksi.

Yhteystiedot minna.martin@saunalahti.fi ja www.hengittavamieli.fi

---

Kuvat: Pixabay