Vieraskynä: Tunnetabut, osa 2

 

Syyllisyys

 

Edellinen kirjoitus käsitteli toista tunnetabua, häpeää. Sen voit lukea täältä.

 

Tässä kirjoituksessa on tarkoituksena tutkia syyllisyyden tunnetta. Asia, joka on monelle meistä hyvin tuttu, riittämättömyyden tunteen ja velvollisuuden tunteen lähisukulainen. Syyllisyys.

 

Parhaimmillaan syyllisyyden tunne voi opettaa meille paljon. Esimerkiksi terve syyllisyyden tunne voi nousta vaikka sen jälkeen jos on valehdellut, alistanut, tms. Tällöin syyllisyyden tunne voi olla mahdollisuus tarkastaa, miksi emme ole itsellemme rehellisiä. Miltä minusta todella tuntui, kun toimin näin? 

 

Ihan jokaisessa meissä on potentiaali sekä valoon että varjoon. Jokainen meistä on joskus loukannut, satuttanut, toiminut varjostaan käsin. Ja siltikään, se ei tee meistä Syyllistä. Tämä on iso ja vaikea teema, jota tuskin on mahdollista heti ymmärtää edes kokemuksessa, mutta jo sen älyllinen pohdiskelu ja tutkailu voi olla hyödyllistä. 

 

Kuva: © Eevi Minkkinen

 

Häpeän alitajuinen viesti oli ”Olen vääränlainen”.

Syyllisyyden alitajuinen sanoma on “Tein jotain väärää”. ”En tehnyt jotain jota olisi pitänyt”. 

 

Koska tunnetta on vaikea kohdata, rupeamme usein ”hyvittelemään”. Ehkä selittelemään, miellyttämään, varomaan. Syyllisyyden äänelle ei riitä mikään, se on mustavalkoinen, anteeksiantamaton, ehdoton, tuomitseva. Aina jos huomaat tällaisia elementtejä ajatuksissasi, se on merkki siitä, että nyt joku ihan muu kuin sinä on äänessä. 

 

Usein luulemme, että meidän pitäisi päästä tuosta tunteesta eroon tai pois. Ja eipä meitä voi siitä syyttää, kukapa tuota tunnetta haluaisi kokea. Omassa kokemuksessa ja asiakkaitteni kanssa olen kuitenkin huomannut, että syyllisyys ei katoa kikkakolmosilla. Se saa niistä jopa voimaa.

 

Koita syyllisyyden noustessa löytää hetki, jossa voisit sallia tunteen olemassaolon. Se et ole kuitenkaan sinä. Oma opettajani sanoo hyvin: ”Avaa sillekin tunteelle sydämesi”.

 

Ota se pelokas, kiukutteleva, ilkeä, ehdoton, tuomitseva, mustavalkoinen ääni syliisi. Koita olla sen kanssa hetki, ja jos mahdollista, koita keskustella sen kanssa kuin rakastava aikuinen.

 

Usein herkillä käy niin, että kannamme syyllisyyttä myös asioista, jotka eivät edes niin sanotusti kuulu meille tai ole omalla vastuullamme. Sitkeä osa meissä kuitenkin uskoo, että jos vaan olisimme tehneet toisin, olleet parempia, osanneet enemmän, olleet paremmin läsnä, osanneet aavistaa tai jotakin muuta. Puolisomme teoista, äidin tunteista, asiakkaiden tuloksista, kukkaron pulleudesta tai tyhjyydestä, siitä, että emme tiedä tarpeeksi, yms. Syyllisyys siitä mitä söin. Syyllisyys että lepäsi. Syyllisyys että ei tiennyt tai osannut. Syyllisyys että pyysi apua. Syyllisyys että möläytti jotain hassua.

 

Katie Byron sanoo hienosti, että on olemassa kolmenlaisia asioita:
Minun asioita, Sinun asioita ja Jumalan asioita. Jumala sanan voi halutessaan korvata vaikkapa sanalla Elämä. 

 

Silloin kun koitamme puuttua asioihin, joille emme voi mitään, teemme itse itsestämme hulluja. Allekirjoitan tämän täysin. Nimimerkillä: Siinä tapauksessa hyvinkin hullu.

 

Syyllisyyden tunnetta ei siis kannata työntää pois, selitellä, järkeillä, tukahduttaa… vaan tutkia. Tarkastaa. Mikä on oikeasti tässä totta?

 

Kysymyksiä apuvälineiksi tutkintaan:

Voinko oikeasti vaikuttaa asiaan? 

Onko tämä oikeasti jonkun muun asia? 

Voinko oikeasti kontrolloida tätä?

Toiminko itseäni vastaan, toiminko tavalla joka tuntuu sydämessä oikealta?

Jos en, mitä voin tehdä korjatakseni asian? 

Millaisilla tavoilla syyllisyyden tunne näkyy elämässäsi? (Esim. jatkuva anteeksipyytely, hyvittely, tms.)

Mitä oikein itseltäni vaadin ja mikä tärkeintä onko se INHIMILLISTÄ?

 

 

 

Eevi Minkkinen

Eevi Minkkinen on itsetuntemusohjaaja ja holistinen personal trainer.
Eevin tausta on alun perin perinteisen terveydenhuollon parissa. Oma uupumus, loppuunpalaminen ja jatkuva riittämättömyyden tunne saivat etsimään ja tutkimaan ihmisyyttä pintaa syvemmältä. Tänä päivänä Eeville on tärkeää yhdistää sekä psykologista että henkistä lähestymistapaa, jalat maassa. Inhimillisesti ja käytännöllisesti. Henkisyydestäkin voi tulla pakopaikka ja uusi keino suorittaa elämää.
Eeville on tärkeää voida työllään välittää ymmärrystä siitä, että meihin jokaiseen mahtuu sekä syvyyttä että keveyttä. Vähän kliseisestikin hän uskoo meidän olevan jokaisen paljon viisaampia kuin itse arjessamme usein muistamme.
www.eeviminkkinen.fi

 

Tunnetabut -workshop kotoa käsin on saatavilla vielä 10.5.2015 asti, katso lisää ja tilaa täältä.

Eevin Aitoa energiaa -verkkokurssiin voit tutustua täältä.

 

Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

Uusimmat
Please reload

© 2014-2019 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon