Vieraskynä: Tunnetabut, osa 1
Erityisherkät saattavat olla niin tottuneita tiettyjen tunteiden jatkuvaan läsnäoloon, että ne ovat yhtä itsestään selviä kuin se, että meillä on nenä päässä. Tässä kaksiosaisessa blogisarjassa jaan ajatuksiani kahdesta isosta tunnetabusta. Tulemme helposti näille sokeaksi ja silloin ne pääsevät ohjaamaan toimintaamme, saavat pienentämään itseämme tai kokemaan epämääräistä huonoa-oloa.
Häpeä
Häpeä. Minulle häpeä on puristava, kuumottava, jähmettävä, sisäänpäin käpertävä… Nostaa esiin halun paeta, hautautua maan alle eikä koskaan tulla esille. Häpeä on läheinen sukulainen riittämättömyyden tunteelle. Häpeän alitajuinen sanoma on ”Minä olen vääränlainen”.
Emme me kulje ulkona ajatellen tietoisesti olevamme vääränlaisia, vaan nämä häpeän mallit ovat usein tiedostamattomalla tasolla. Niitä voi kuitenkin alkaa bongailemaan, kun katsoo omaa toimintaansa ja käyttäytymistään. Ja usein häpeän kohdalla kyseessä on myös se mitä jätämme tekemättä.
Häpeän tunne on myös yhteydessä illuusioon että elämä olisi kontrolloitavissa. Vastapainoksi koitammekin sitten hyvitellä, hallita ja tulla ”paremmaksi”.
Ihmisenä oleminen voi olla sydäntä auki repivän arkaluontoista. Se on sen kauneus, se on sen kirous. Ihminen on inhimillinen olento. Vaikka miten koittaisimme rakentaa täydellisen ja hallitun kuoren, elämä tulee näyttämään meille elämän olevan ihan muuta kuin elokuvaa.
Häpeästä voisi kirjoittaa lukusia sivuja, mutta luulen että tietoa oleellisempaa on se, että alat itse tarkastelemaan miten se on kenties näyttäytynyt sinun elämässäsi.
Häpeä yrittää rajoittaa elämäämme. Millä tavoin tuo tunne on saanut hallita elämääsi? Mitä olet sen vuoksi jättänyt tekemättä? Mitä se on ehkä saanut sinut tekemään?
Jos tuo tunne ei saisi rajoittaa, mitä tekisit? Missä sinun olisi helpompi olla?
Häpeän tunteen noustessa on aika tehdä tarkastus: Onko tämä totta? Kenen mielestä?
Salli tunteen tulla, älä koita päästä siitä eroon, mutta tee myös rehellinen tarkistus onko tunteeseen oikeasti aihetta. Jos ystäväsi kokisi noin, olisiko se edelleen hävettävää?
Koska häpeään liittyy usein hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko, ethän torju itse itseäsi siinä tilanteessa. Mikä auttaa sinua itseä muistuttamaan siitä, että olet ihminen, inhimillinen ja tunteva olento?
Mielemme usein haluaa suojella meitä epäonnistumisilta, ja silti jos haluamme elää täydesti, se kysyy meiltä myös rohkeutta suostua asettumaan alttiiksi epäonnistumisille ja pettymyksille. Elämä ei mene aina kuten suunnittelimme, mutta kumma kyllä se usein johtaa meitä jonkun muun, ehkä jopa alkuperäistä suunnitelmaa aidomman ja paremman äärelle. Nämä epäonnistumisten siunaukset saattaa usein nähdä vasta jälkeenpäin.
Kuva: © Eevi Minkkinen
Muistathan siis myös kiittää itseäsi siitä, että olet uskaltanut kokeilla.
Kiitos, että uskalsin. Hyvin pienistäkin asioista. Pienet asiat ovat usein niitä isoimpia asioita.
Kiitos, että uskalsin kysyä. Kiitos, että menin vaikka jännitti. Kiitos, että uskalsin olla rehellinen. Kiitos, että uskalsin sanoa ei. Kiitos, että uskalsin sanoa Kyllä.
---
Tunnetabut, osa 2: Syyllisyys
Jos näiden teemojen parissa työskentely tuntuu sinulle ajankohtaiselta, suosittelen tilaamaan Tunnetabut-workshopin, johon voit osallistua kotoasi käsin. Tarvitset rauhallisen tilan, muistiinpanovälineet ja toimivan nettiyhteyden. Äänite jää käyttöösi, joten voit palata sen ääreen useamman kerran. Workshopin hinta: 20€
Eevi Minkkinen
Eevi Minkkinen on itsetuntemusohjaaja ja holistinen personal trainer. Eevin tausta on alun perin perinteisen terveydenhuollon parissa. Oma uupumus, loppuunpalaminen ja jatkuva riittämättömyyden tunne saivat etsimään ja tutkimaan ihmisyyttä pintaa syvemmältä. Tänä päivänä Eeville on tärkeää yhdistää sekä psykologista että henkistä lähestymistapaa, jalat maassa. Inhimillisesti ja käytännöllisesti. Henkisyydestäkin voi tulla pakopaikka ja uusi keino suorittaa elämää. Eeville on tärkeää voida työllään välittää ymmärrystä siitä, että meihin jokaiseen mahtuu sekä syvyyttä että keveyttä. Vähän kliseisestikin hän uskoo meidän olevan jokaisen paljon viisaampia kuin itse arjessamme usein muistamme. www.eeviminkkinen.fi
