Vieraskynä: HSS - Innostumisen ja jaksamisen tasapaino

7.3.2015

Tässä parin viime vuoden aikana, elämäntapamuutokseni matkalla, olen havainnut olevani erityisherkkien vähemmistöä eli elämyshakuinen erityisherkkä HSS/HSP. Eli kuten tutkimuksissakin on todettu, niin tällaisilla henkilöillä on yhtaikaa menossa mukana kaasu sekä jarru. Miten näiden kanssa sitten tasapainoillaan? Siinäpä se onkin. Melkoisen työlästä se on.

 

Olen aiemmin kirjoittanut blogissani http://piinelamantapamuutos.blogspot.fi/ kuinka kävi, kun innostuin liikunnasta, ravinnosta ja kaikesta mikä liittyi näihin. Ahmin tietoa joka puolelta ja treenasin unohtaen lepäämisen - siis kunnolla lepäämisen ja kehonhuollon muutoinkin. Ennen kuin itse opin rauhoittumaan, niin kroppa teki stopin ja muistutti minua. Olo ei kuulkaas ollu mikään kiva. Jaksaminen meni aivan nolliin - hyvä kun talon jaksoin kiertää kevyesti kävellen. Ja samalla tietysti ihmettelin ja pelkäsinkin, että mikä nyt on. Lääkäri epäili ylikuntoa, mutta pt:n kanssa pudistin itsekin päätä ehdotukselle, koska treenit eivät olleet niin kovia eikä niitä ollut niin usein, että olisin ylikuntoon joutunut. Muuta selitystä ei ole vieläkään löytynyt kuin se, että kroppa oli ylihermostunut eli hermostoni oli aivan liian ylikuormittunut.

 

Tuosta havainnosta alkaen olenkin tasapainoillut treenaamisen, uusien asioiden ja levon kanssa. Joskus olen osunut aivan nappiin siinä, että nyt varmaankin pitäisi levätä ja siirtää treenit toiseen päivään, mutta toisinaan kroppa muistuttaa esimerkiksi pienillä rytmihäiriöillä - tai muljahduksilla niin kuin itse niitä kutsun - ja silloin vasta tottelen ja hiljennän vauhtia.

 

Teen treenisuunnitelman sunnuntaisin seuraavalle viikolle, mutta kalenteriin kirjaan kaiken lyijykynällä. Ai miksikö? Siksi koska suunnitelmat menevät joka ikinen viikko uusiksi ja nyt osaan sen tehdäkin melkein ilman hammasten kiristelyä. Jos yö on nukuttu huonosti - esimerkiksi jokin asia on jäänyt illalla pyörimään päähän enkä ole saanut unta - niin aamulla on turha lähteä nostamaan painoja. Se ei olisi edes turvallista. Tai jos muutoin ei vaan herätessä tunnu siltä, että kroppa olisi aivan tyyni - niin jään lepäämään aamulla ja katson tilannetta iltapäivällä uudestaan. Salitreenit vaihdan ehkäpä kevyeksi kävelylenkiksi tällaisessa tilanteessa.

 

Kirjoitan vain liikkumisesta ja treenaamisesta, mutta miten on kaikki muu innostuminen ja seikkailunhakuisuus?

 

Innostun aika helposti kaikesta, mutta itse toteutus saattaa jäädä, mikäli uuden jutun tapahtumiseen on paljon aikaa. Odottaessa pää alkaa muodostaa kauhuskenaarioita tilanteesta ja mitä kauemmin pohdin asioita kaikilta mahdollisilta ja mahdottomiltakin kanteilta, niin sitä todennäköisempää on että peruutan koko jutun. Mutta jos en ehdi miettiä, niin aika monikin asia on toteutunut.

 

Tästä kyllä poikkeuksena ovat ne jutut, mitä ihan oikeasti olen pidemmän aikaa halunnut kokeilla. Ja näihin lukeutuu muun muassa tandemhyppy laskuvarjolla lentokoneesta 3 kilometrin korkeudelta. Jostain puskista tämä vaan tuli, että haluaisin sen kokeilla ja 1997 tarjoutui tilaisuus moiseen Utissa. Ja vaikka ensimmäisellä kerralla kovasta yrityksestä huolimatta en päässyt varjolla alas - keli oli liian pilvinen hyppyyn ja hyppymestari päätti, että tulemme koneella takaisin alas - niin en lyönyt jarruja vaan toteutin haaveeni. Olikohan seuraavalla viikolla jo kun yritimme uudestaan ja keli olikin otollinen hyppyyn. Elämyshakuisille suosittelen. 

 

 

Toinen poikkeus on nyt tällä hetkellä tammikuussa alkanut valokuvauskurssi. Ilmoittautumisen ja kurssin alkamisen väliin jäi muutama viikko ja mietin tietysti tapani mukaan kaikkea jo etukäteen. Mutta ihme ja kumma, kurssilla olen vieläkin ja tykkään kuin hullu puurosta. Varsinkin kun sain viimeksi kuvistani hieman kehuja. Ensimmäisillä kerroilla olin tosi väsynyt kotiin tullessa. Jännitin uusia ihmisiä ja uutta tilannetta niin paljon. 

 

Nämä kaikki ovat yksilöllisiä juttuja ja kokeilemalla löytää itselleen sopivat jutut ja parhaimmat ajankohdat tehdä kaikkea. Mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa silloin tällöin mennä. Itse ainakin saan siitä itseluottamusta ja uskallusta tehdä saman uudestaan. Tein tänään kesää ajatellen listaa sellaisista urheilulajeista, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Nyt täytyisi vaan löytää mahdollisuudet lajikokeiluihin. Näitä kokeiluja voisin sitten tehdä siinä kohdin, kun kyllästyn kuntosalilla treeneihini ja kaipaan vaihtelua.

 

Suosittelen kuitenkin elämyshakuisillekin HSP-ihmisille tarvittavaa määrää lepoa ja siten hermoston rauhoittamista ja sitä, että opetelkaa sanomaan hyvällä omallatunnolla 'Ei kiitos' silloin kun tuntuu että ette jaksa. Kaikkeen ei tarvitse suostua, eikä kaikkea tarvitse jaksaa tehdä.

 

 

Pii

 

---

 

Lue lisää elämyshakuisuudesta ja erityisherkkyydestä:

 

Elämyshakuinen erityisherkkä, HSS (High Sensation Seeker)

Vieraskynäkirjoitus (sivulla linkki suomenkielisiin muistiinpanoihin) Tracy Cooper: The Sensation Seeking Highly Sensitive Person

Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

Uusimmat
Please reload

© 2014-2019 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon