Vieraskynä: Rakkaussuhteen päättyessä erityisherkkä kaipaa elävää peiliä

Kun erityisherkkä ihminen eroaa parisuhteesta, on kokemus väistämättä kokonaisvaltainen. Tunteet haluavat tulla ilmi kehollisesti, ne myllertävät mieltä ja luovat yhä uusia kysymyksiä ja tulkintoja. Rakkaussuhteen päättyessäkin erityisherkkä on altis syyllistämään eniten itseään, ei toista.

Olen työskennellyt kahdentoista vuoden ajan eroa harkitsevien, eroavien ja eronneiden ihmisten kanssa. Luokseni ovat hakeutuneet henkilöt, jotka ovat olleet tuen ja avun tarpeessa. Myös kutsumus ymmärtää paremmin itseä ja mennyttä yhdistää apua hakevia. Tutustuessani viimeisen kolmen vuoden ajan omaan ja muiden erityisherkkyyteen, olen huomannut että siinä kun väestössä on keskimäärin erityisherkkiä noin 20-30%, on heitä eroryhmiin ja yksityisvastaanotolleni tulijoista kokemukseni mukaan noin 40-70%.

Rakkaussuhteen päättyminen tai sen lopettamisen harkitseminen on niin ravisteleva kokemus että sen jakaminen ennestään tuntemattomien henkilöiden kanssa tekee helpoksi myös muista asioista puhumisen ja usein niistä, aiemmin ehkä merkityksettömistä asioista löytyy vastauksia myös eron syihin. Jos yksittäisten syiden etsiminen yleensäkään on tärkeää. Ei ihmissuhteen päättymiseen koskaan ole vain yhtä tai kahta syytä, vaan se on monimuotoinen prosessi. Erityisherkän luonnollinen kutsumus tarkastella asiaa monilta kanteilta tekee eroryhmistä useimmille erityisherkille eheyttävän kokemuksen. Huomioitavaa kuitenkin on, että eroseminaari ei ole terapiaa vaan oppimis- ja kasvukokemus, jossa vertaistuella on huomattava vaikutus. Paras aika eroseminaariin tulemiselle on yleensä noin puolesta vuodesta vuoteen eron jälkeen.

Eroseminaarin tärkein anti on tutustumisessa omaan itseensä ja päättyneen suhteen tarkastelu sen valossa. Myös erityisherkille tuttua hylätyksi tulemisen pelkoa käsitellään. Vertaistuelliset keskustelut voimistavat tavoitteeseen pääsyä. Itsensä rakastamisella on suuri merkitys rakkaussuhteen päättymisen käsittelyssä. Kun löytää rakkauden sisältään ja vahvistuu itsessään, voi liittyä toiseen kokonaisempana ihmisenä. Toinen ei ole enää se joka antaa sinulle rakkauden tai elämän merkityksen vaan hän on ihminen, joka rikastaa sinua ja jonka kanssa voit kasvaa, oppia ja kokea rakkautta. Erilaisissa parisuhderakkauden tutkimuksissa tulee toistuvasti ilmi, että rakkaus koetaan vahvana kumppanuutena ja arkipäivän yhteistyönä, joka ei sujuisi ilman toimivaa läheisyyttä.

Psykologin professori Robert J. Sternberg on kuvannut "Parisuhderakkauden kolmioteorian". Se koostuu nimensä mukaisesti kolmesta osa-alueesta: läheisyydestä, intohimosta ja sitoutumisesta. Jokaista tarvitaan, jotta pari pystyisi kasvamaan yhdessä ja kokemaan rakkautta yhdessä turvallisesti. Näiden kolmen alueen käsittelyn avulla myös ymmärrys päättyneestä parisuhteesta kasvaa ja henkilö on valmiimpi jonakin päivänä liittymään uuteen ihmiseen, niin halutessaan.

Marika Rosenborg eroasiantuntija, kouluttaja, toimittaja www.uudenelamanvarit.fi FB: uuden elämän värit Blogi: http://suhteellistajasuhteetonta.blogspot.fi/