Ärsyttävä erityisherkkyys

10.5.2014

Erityinen. Herättää tunteita; erityinen hyvässä mielessä, kadehdittavassa mielessä, tukea tarvitsevassa mielessä? Sanaan on helppo tarttua. Mutta parempaakaan suomennosta ei hermojärjestelmän reagointiherkkyyttä ja aistitiedon käsittelyn syvällisyyttä kuvaamaan löytynyt, vaikka sitä kovasti etsittiin. Näillä mennään.

 

Kuluneella viikolla erityisherkkyydestä sai hupia radiotoimittajakaksikko ja irvailua on bongattu myös nettikeskusteluista sekä työpaikoilla. Tuntuu pahalta, ja reaktiot tunteeseen ovatkin aiheuttaneet voimakkaita yksittäisiä lepatuksia kuin myös varsinaista joukkolepatusta erityisherkkien keskinäisissä keskusteluissa. Tietysti tuntuu pahalta ja kohtuuttomalta meistä, jotka tiedämme, mistä tässä on oikeasti kyse, mikä on oma kokemusmaailma. Monet ovat joutuneet kokemaan elämänsä varrella kiusaamista erilaisten reagointitapojensa vuoksi. Tämä oli heille taas yksi kiusatuksi tulemisen kokemus.

 

Tuttavan perheessä jouduttiin käsittelemään tyttäreen kohdistuvaa vakavaa koulukiusaamista. Ensireaktio (jätettäköön mielikuvittelematta ne vähemmän ylevät naarasleijonan raivon, tuskan, koston tunteet) vanhemmilla oli luonnollisesti saada kiusaajat vastuuseen, rangaistavaksi ja lopettamaan toimintansa. Toki tämäkin tapahtui, mutta erityisen viisaana ja tuloksekkaana ratkaisuna he päätyivät myös rakentamaan ammattilaisen avustuksella rikkikiusatun tytön omanarvontuntoa. Tuota tyttöä ei enää kiusata tai mitätöidä. Koskaan.

 

Itsetuntemus, omanarvontunto, rajat.

Fake it till you make it. Teeskentely ei kuulu erityisherkän aidoimpiin, tyypillisiin ominaisuuksiin, mutta toisaalta meistä monet ovat joutuneet sitä harjoittamaan pakottautuessamme sopeutumaan ympäristön vaatimuksiin. Teeskenneltäisiinkö siis nyt, että nuo irvailut eivät kosketa, satuta, tai ainakaan saa aikaan näkyvää reaktiota? Teeskennellään sen aikaa, että tieto ja tietoisuus erityisherkkyydestä leviää ja irvailijat, oli heidän motiivinsa mikä tahansa, kyllästyvät irvailemaan ja kiusaamaan? Teeskennellään sen aikaa, että tapaamme työskennellä, opiskella, viettää vapaa-aikaamme tai kohdella muita ihmisiä aletaan taas arvostaa? Opetellaan puhumaan ja kertomaan erityisherkkyydestä neutraalilla, itseämme ja kulloistakin kuulijaa arvostavalla tavalla.

 

Tai sitten hakeudutaan sellaiseen ympäristöön ja ihmissuhteisiin, joissa tulemme hyväksytyksi, nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisina kuin olemme. Nyt.

 

”The first to help you up are the ones who know how it feels to fall down.”

Muiden erityisherkkien seurassa ei tarvitse selittää kovin monisanaisesti kokemuksiaan, kun keskusteluketjuissa tai tapaamisissa on useita, jotka ymmärtävät, kokevat ja tuntevat samaa. Siinä porukassa ei tarvitse eikä pidä teeskennellä. Huikea helpotuksen tunne. Me tiedämme, onko niillä muilla niin väliä juuri nyt? Uskotaan muutokseen. Jos ei muualla, niin itsessämme, omanarvontunnossamme, suhtautumisessamme niihin, jotka eivät tiedä. Aloitetaan ottamalla ryhdikäs asento. Rinta rottingille. Heti.

 

Amy Cuddy: Your body language shapes who you are (TED Talk, suomenkielinen tekstitys valittavissa)

 

Iyanla Vanzant, Wholiness to the rescue: ”Sometimes when we confuse our experience as a product of our identity, we lose touch with our wholiness. When we become more convinced that what people say to us, has more power than what God has given to us, we lose touch with our wholiness.”

Please reload

Etsi asiasanoilla
Please reload

Uusimmat
Please reload

© 2014-2019 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon