Introvertin kalenterirakastajan paradoksi

Nykyinen minä ja kalenteri Ihana kynä ja kaunis kalenteri, jossa suloisen silkkinen paperi - tuskin maltan odottaa, että pääsen tekemään menomerkintöjä, listoja, huomioita... Sosiaalisena ja helposti innostuvana introverttinä kuvittelen mielessäni, kuinka mukava on lähteä tuonne ja tuonne tai kuinka töissä tuo ja tuo tehtävä olisi todella mielenkiintoinen. Palataanpa maan pinnalle. Mihin sanon kyllä ja mihin ei, pitäisi perustua nykyiseen minään, ei harhaiseen kuvitelmaan hamassa tulevaisuudessa olevista voimavaroista. Kuinka paljon tekemisen tai tapahtuman eteen täytyy varata tyhjää aikaa, kuinka paljon tarvitsen aikaa palautumiseen jälkeenpäin? Mitä todellisia, pakollisia velvoitteita minu

Ryhtymisrajoitteisuus ja ehdollinen myöntyminen

Aina löytyy aikaa ihmisille, joiden kanssa aidosti viihtyy, ja tekemiselle, josta sydämestään nauttii. Mutta löytyykö energiaa? Erityisherkät ja introvertit tietävät varsin hyvin, miltä ylikuormitus tai ylivire tuntuu kehossa ja mielessä. Silloin kaikki ajastettu tekeminen ja osallistuminen on liikaa. Ajatus konsertista, sukujuhlat tai ilta kavereiden kanssa tuntui vielä eilen innostavalta ajatukselta, mutta tänään on toisin. Lähteäkö väkisin vai kehtaanko perua viime hetkellä? Kun ryhtymisrajoitteisuus iskee Ryhtymisrajoitteisuus iskee yleensä tapahtumapäivänä tai lähtöhetkellä. Rehellisyys itselle joutuu koetukseen. Houkuttaako kodin mukavuus niin paljon, että syitä lähdön perumiseen alkaa

Etsi asiasanoilla
50 viimeisintä
Uusimmat
RSS Feed

© 2014-2020 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon