Kurssikynä: Analyysiöverit

Syväluotaavat juttutuokiot hyvän ystävän kanssa ovat parhaita. Täyttä timanttia suorastaan. Ja mikä parasta: ei tarvitse miettiä uskaltaako mielen sisältöä vuodattaa sanoina ääneen, vaan ajatusten voi turvallisesti antaa tulla. Niiden hölmöjenkin. Ja yleensähän sitä sitten huomaa, etteivät ne ajatukset niin hölmöjä olleetkaan. Taas oli mieli suurennellut. Turhaan. Puhumisen (ja etenkin uskaltamisen!) vaikeus lienee peräisin perheestä, jossa tunnetiloja ei kovinkaan vuolaasti tuotu esiin. Ei sen koommin iloja kuin murheitakaan. Myös erimielisyyksistä pidettiin mykkäkoulua ja vaiettiin. En siis itsekään oppinut puhumaan, vaikka persoonani olisi sitä kovasti tarvinnut, vaan keräsin sisäiseen ma

Vieraskynä: Kuinka jäädyin ja aloin sulaa

Muistan lapsuudestani useita tilanteita, joissa saavuin uuteen ympäristöön. Kun tuntemattomat lapset tuijottivat minua astuessani sisään ovesta, paras kuvaus reaktiostani olisi ollut "tyrmistynyt." Lopulta aloin jo huomata tietyn kaavan, joka toistui minun kohdallani vastaavissa sosiaalisissa tilanteissa. Myöhemmin, kun valmistelin väitöskirjaa tunteiden säätelystä, nämä muistot palasivat elävästi mieleen. Tunnereaktioihin liittyvien kehollisten muutosten tutkijat olivat hekin löytäneet juuri vastaavan kaavan. Sydän jättää lyönnin väliin Kun tapahtuu jotain merkityksellistä, niin kehomme reagoi jo ennen kuin havaitsemme mitään tietoisesti. Autonominen hermosto aktivoituu ja sydämen syke hida

Etsi asiasanoilla
50 viimeisintä
Uusimmat
RSS Feed

© 2014-2020 by Erityisherkän elämää

  • Wix Facebook page
  • Pinterest App Icon